Alustan tosiaan lukukausimaksuista ja kansainvälisyydestä  7.3. Kauppakorkeakoulun Mercatorilla klo 16 alkaen. Tässä vielä linkki Vihreän Vasemmiston järjestämään keskustelutilaisuuksien sarjaan.

http://www.facebook.com/events/162430090566688/permalink/172013639608333/

Todella hyvä, että aiheesta on virinnyt julkista keskustelua. Syytä onkin; on mielestäni täysin välttämätöntä että ihmiset heräisivät.

119 kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen lukukausimaksuista EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Siinä korostetaan, että korkeakoulun maksuttomuus suomalaisille opiskelijoille on mahdollisuuksien tasa-arvoon perustuva lähtökohta, josta on pidettävä kiinni. Tämä mahdollisuuksien tasa-arvo onkin näköjään riippuvainen opiskelijan kansallisuudesta ja vieläpä varattu ainoastaan suomalaisille. Minusta on kiintoisa yksityiskohta, että perussuomalaiset allekirjoittivat lakialoitteen koko eduskuntaryhmänsä voimin.

Yliopistolakihan mahdollisti lukukausimaksujen perimisen EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta korkeakouluopiskelijoilta, ja maksuja onkin kokeiltu useissa yliopistoissa sen jälkeen, myös Turun yliopistossa. Tämä lakialoite siis on väistämätön seuraus yliopistolain hyväksymisestä.

Kokeilusta on tähän mennessä koitunut enemmän kuluja kuin hyötyjä. mm. Aalto-yliopistossa ja Lappeenrannan teknisessä yliopistossa maksut koetaan pitkälti taakkana; Lappeenrannan teknillisen yliopiston kansainvälisten asioiden johtajan Janne Hokkasen mukaan maksavien määrä ei ole niin suuri kuin se voisi olla. Hän lisää, että käynnissä on kilpailutilanne ilmaisten koulutusten kanssa, ja että maksuja on vaikea perustella asiakkaille. Takuulla.

Allekirjoittaneiden kansanedustajien mielestä ongelmana on, että suuri osa englanninkielisen tutkinnon Suomessa suorittaneista ulkomaalaisista opiskelijoista työllistyy Suomen ulkopuolelle. On totta, että kyseessä on suuri ongelma, mutta se ei ratkea maksuilla. Itse asiassa maksujen tarjoaminen vastaukseksi ulkomaisten opiskelijoiden työllistymisongelmaan on mielestäni heikkotasoinen ja läpinäkyvä yritys häivyttää lukukausimaksujen todellinen funktio; maksuttoman korkeakoulutuksen romahduttaminen.

Euroopan opiskelijoiden kattojärjestö julkisti jo 4.12. viime vuonna kannanoton, jossa toteaa EUn ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksujen olevan uhka korkeakoulutuksen kansainvälistymiselle, jota Suomen hallitus on jo vuosia voimakkaasti tukenut. Tältä pohjalta on hyvinkin erikoista, miten lakialoitteen puuhamiehet kertovat lukukausimaksujen vahvistavan suomalaista koulutusvientiä. Vielä oudommalta kuulostaa aloitteen perustelu opetusalan työllisyysnäkymien parantamisella.

Kirjoitin jo Yhteinen Yliopisto-kirjassa siitä, miten huteria ovat väitteet suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälistymisen ja lukukausikausimaksujen suorasta yhteydestä. Matti Vanhanenhan aikoinaan totesi, miten EU- ja ETA- maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut todistaisivat suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälisen kilpailukyvyn.

Hyvin erikoinen väite, joka siis on osoittautunut perättömäksi; Kuten SYLin ja SAMOKin yhteinen kannanotto asiasta kertoo, "lukuvuonna 2011-2012 Suomessa opiskeli ainoastaan 12 maksavaa opiskelijaa, kun opiskelijoita maksullisissa koulutusohjelmissa oli yhteensä 110. Suurin osa siis saa lukukausimaksun joko kokonaan tai osittain kattavan stipendin. Tästä syystä kokeilu on taloudellisesti tappiollinen."

Kannanotossa peräänkuulutetaan, aivan oikein, todellisia toimia ulkomaisten opiskelijoiden integroitumisen parantamiseksi. Koko lukukausimaksukeskustelu kertoo minusta siitä, miten käynnissä on väsytystaistelu, jonka päämääränä on lukukausimaksujen kaikenkattavuus; lopullinen kuolinisku suomalaisen maksuttoman korkeakoulutuksen perinteelle. Nyt meidän perinteen puolustajien on vain jaksettava taistella.

Istahdin tänään oluselle hyvän ystäväni kanssa. Hän on eräs älykkäimmistä koskaan tuntemistani ihmisitä, ja tänään juttelimme mm. siitä, mikseivät työttömät saa alennusta junamatkoista. Mielenkiintoista siihen nähden, että opiskelijat ja eläkeläiset sitten taas saavat.

Ystäväni on pitkäaikaistyötön, ja hän heittikin epäilevänsä syyksi sitä, etteivät työttömät tietenkään matkusta junalla minnekään, eihän heillä ole muuta elämää kuin A) olla valmiina työkkärin kutsuun ympäri vuorokauden, B) odottaa sitä mystistä puhelinsoittoa työnantajalta. Niinpä, ja työttömistä työnhakijoista tietenkin käydään kovaa kisaa joten onhan se hyvä olla varautunut kakskytneljäseittemän.

Opiskelijoiden alennushinnat selittyvät mielestäni sillä, että heidän voi olettaa päätyvän tuottaviksi kansalaisiksi, eläkeläisten taas sillä, että he ovat olleet tuottavia kansalaisia. Työttömien takia ei kait sitten viitsitä nähdä vaivaa...En hetkeäkään usko että VR myöntäisi alennuksia hyvää hyvyyttään. Ei voittoa hakeva yritys taikka yhtiö niin voisikaan toimia.

Työttömien liikkumismahdollisuudet ovat siis tältäkin pohjalta hyvin rajattuja. Mielestäni heidän tilanteensa vertautuu palvelusväen asemaan 1800-luvun Suomessa, kun piika tai renki ei saanut poistua  palveluspaikkakunnalta ilman isäntänsä lupaa. Yhtenevää on myös lakkaamaton tilivelvollisuus ylemmälle taholle. Ikään kuin et enää olisi oma yksilösi vaan jonkun muun omaisuutta.

Onkin kiintoisaa huomata, miten yhteiskunnan kontrollimekanismit eivät lopulta muutu kovinkaan paljon.

Turku nosti joukkoliikenteensä hintoja vuodenvaihteessa. Tai siis tarkisti, kuten virallinen termi kuuluu. Niin, kaiketi hintojen jatkuvalle nousulle saadaan ihmisten hyväksyntä paremmin käyttämällä harhaanjohtavia termejä.

Itse haluan puhua korotuksesta. Sitä perustellaan mm. polttoaineiden hinnan- sekä yleisten elinkustannusten nousulla. Niinpä tietysti. Tulee vaan mieleen, ettemme olisi tässä tilanteessa, jos olisimme jo kehittäneet joukkoliikenteeseen ympäristöystävällisen ja kestävän kehityksen mukaisen tekniikan. Siten meidän ei tarvitsisi olla riippuvaisia öljypohjaisen polttoaineen saatavuusongelmista.

Tämä suuntaus on täysin väärä; meidän tulee päinvastoin laskea joukkoliikenteen hintoja ja todellakin panostaa ympäristöystävällisten ratkaisujen kehittämiseen. Minusta valtion pitää tukea kuntia tässä.

****

Jenkeistä kuuluu varsin hyviä uutisia; joulukuinen ampumistragedia on saanut Obaman hallinnon suunnittelemaan amerikkalaisittain hyvin tiukkoja aserajoituksia

http://yle.fi/uutiset/yhdysvaltain_hallinto_suunnittelee_tiukkoja_aserajoituksia/6439318?ref=leiki-es

Kaavailut ovat ymmärrettävästi saaneet National Rifle Associationin pojat hermostumaan. Johan se itsemääräämisoikeus on niin tärkeä asia että sen eteen hyväksytään käytännössä mitä vaan...

Aiempi uutinen aiheesta kertoi, että joulukuun tapahtumat saivat amerikkalaiset hamstraamaan aseita. Luonnollinen, joskin äärimmäisen lyhytnäköinen reaktio. Aseet lisäävät vain ja ainoastaan turvattomuutta.

Ihmisten syyt tarttua aseisiin sen sijaan eivät poistu mekaanisilla rajoituksilla. Tuntuu siltä, että ihmiset turvautuvat aseisiin niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin suojautuakseen ja puolustautuakseen yhteiskunnan erityiseltä armottomuudelta. Me ollaan oman onnemme aseseppiä kaikki.

Olen seurannut mielenkiinnolla Niinistön uudenvuodenpuheesta sekä palkanalennuksesta virinnyttä keskustelua. Tasavallan presidentti totesi puheessaan, että

"Kaikki työ on arvokasta ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikea on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä, ja odotetaan muiden kattavan pöydän".

Pidän puhetta tältäkin osin varsin onnistuneena.  Niinistö muistutti näin sanoen kaikkia, minkä aatesuunnan edustaja sinne Presidentinlinnaan nyt viimeksi valittiinkaan. Se on saattanut tässä ihan viime aikoina unohtua.

Niinistö on kasvattanut suosiotaan puuttumalla jo eduskunnan puhemies-aikoinaan ylimitoitettuihin palkkioihin ja oman edun tavoitteluun, ja tämä linjaus saavutti huipentumansa kun ilmeni hänen toimittaneen paria päivää ennen uudenvuodenpuhettaan valtioneuvoston kansliaan kirjelmän.

Niinistö pyysi siinä laskemaan 160 000 euron vuosipalkkiotaan 126 000 euroon, eli ennen kautensa alkua edeltäneelle tasolle. Kyse ei minusta ole mistään upeasta epäitsekkyydestä, jos palkkio ainoastaan halutaan laskea edeltäjän jo ennestään huikealle tasolle.

Kun muistaa Niinistön puuttuneen myös nuorten syrjäytymiseen, on helppo siltäkin pohjalta ymmärtää miksi suosio kasvaa kohisten. Mutta, mutta. Oleskeluyhteiskuntapuhe ja oman onnensa seppä-ajattelu osoittavat minusta ylitsepääsemättömän selkeästi, miten kova oikeistolainen presidenttimme todellisuudessa on. Kommentti asettaa selkeästi hänen syrjäytymisen vastaiset puheensa hyvinkin erikoiseen valoon.

Hassua sinänsä, olin just ajatellut miten paljon kokoomukselle on hyötyä presidentistään, joka pehmentää aina sopivan tilaisuuden tullen puolueen linjauksia, on kasvattamassa puolueen suosiota vaimentaen näin ollen mahdollista kritiikkiäkin taitavasti. Ja sitten Niinistö taisi pelästyä pehmentäneensä liikaa. Ja hyvä niin; nyt ei pääse ihmisiltä niin helposti unohtumaan mitä porukkaa hän on.

Vasemmistoliitto kannattaa asteittaista siirtymistä perustuloon.

http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/kannanotot/2022-vasemmiston-perustulomalli-vaehentaeae-radikaalisti-koeyhyyttae.html

Itse olen varsin skeptinen, en usko että se on Suomessa mahdollista vuosikausiin vielä, ehkä jopa vuosikymmeniin. Syytä ei tarvitse hakea kaukaa, Niinistön tarkoittama"oleskeluyhteiskunta"-ajattelu on jarruna. Ja heikompi aines vaikuttaa olevan varsin vahvoilla vielä pitkään; Kokoomuksen nuorten liiton, KNL:n edustaja Ville Sipiläinen on ehdottoman varma, että työelämän ulkopuolella ollaan aina omasta halusta. Kyllä on kertakaikkisen pettämätöntä logiikkaa mutta mitä muuta voi odottaakaan.

Ylen artikkelissa aiheesta

http://yle.fi/uutiset/tyoyhteiskunta_vastaan_oleskeluyhteiskunta/6437854

presidentin uudenvuodenpuhetta pidetään mm. ironisena. Hmm, en kyllä itse pitäisi sitä ironisena, en usko hänen tarkoittaneen olla ironinen. Sen sijaan Helsingin yliopiston nuoriso- ja politiikantutkija Kari Paakkunainen sai minut hymyilemään vinosti:

"Tämä on Niinistön pohdintaa syrjäytymisprojektiin. Se on varmaan yhteydessä myös perustulokeskusteluun ja vapaamatkustajaongelmaan, arvioi puolestaan Helsingin yliopiston nuoriso- ja politiikantutkija Kari Paakkunainen.

Paakkunainen katsoo Niinistön edustavan työyhteiskuntaa, jossa nuortenkin pitäisi olla mukana ”luomassa itselleen palkkatyöläisvaatimuksia”.

Vastakohta Niinistön ajattelulle löytyy Paakkunaisen mielestä nykyisestä punavihreästä ajattelusta. Tai Aristoteleelta, jonka mielestä työ vieraannutti ihmistä tämän todellisesta sosiaalisesta luonteesta."

Ihmisarvon yksiulotteinen sitominen työhön ja suorittamiseen on minusta yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista ongelmista. Olisikin syytä avata oleskeluyhteiskunta-termi ja päästä sen nykyisen, oikeistolaisen tulkinnan taustalle ja irti siitä. Tämä on toki metafysiikkaa ja niin pitää tässä vaiheessa ollakin. Konkreettinen muutos alkaa ajattelun muutoksesta ja syventämisestä.

Joulunpyhinä vietin aikaa mm. Jane Austenin ja Agatha Christien valittujen teosten parissa.

Uskon vakaasti siihen, että kirjallisuuden klassikoiden arvo piilee suurelta osalta siinä, että ne kuvaavat omaa aikaansa myös kirjoitusasunsa osalta. Siksi olen surullisena mutten taaskaan yllättyneenä seurannut maineikkaan, Agatha Christietäkin julkaisevan brittikustantamo Harper Collinsin päätöstä modernisoida Jane Austenin rakastetut teokset "uudenaikaiselle yleisölle". Ekan kirjan, Ylpeyden ja ennakkoluulon lienee tarkotus ilmestyä tulevana syksynä.

Olisi kiva tietää mikä on tämä moderni yleisö, ilmeisimmin kustantajalla ei ole kovinkaan korkeaa käsitystä nykyaikaisen ihmisen mielikuvituksesta ja kyvystä arvostaa ja kuunnella alkuperäistä tarinaa. Kaiken pitää olla helposti pureskeltavaa ja vaivatonta. Kyllä ainakin itseäni viehättää ajatus kirjojen välittämästä autenttisesta ilmapiiristä, jonka kautta lukija nimenomaan pääsee toiseen maailmaan ja aikaan; saa tietää miten ennen vanhaan toimittiin ja sanottiin.

Tämä menee samaan sarjaan pari vuotta sitten Agatha Christie- ja Neiti Marple-faneja järkyttäneeseen päätökseen valita Alias- sarjastakin tuttu Jennifer Garner näyttelemään ovelan ja viisaan vanhanneidin roolia. En ole ihan varma mikä on tilanne tämän kanssa nyt mutta yhtä kaikki selvää on se, että toteutuessaan projekti kyllä pilaa alkuperäisen idean ulkoisesti vaarattoman näköisestä mutta todellisuudessa uskomattoman terävästä vanhastapiiasta, joka käytti pehmeiden villashaalien peittämää ulkomuotoaan ja oletettua höpsöyttään taitavasti hyväkseen.

Tässäkin takuulla oli taustalla ajatus "modernista yleisöstä" ja sen oletettujen mieltymysten noudattamisesta. Eli tämän hetken katsoja ei enää innostukaan oikeasti vanhasta naisesta näyttelemässä vanhan naisen roolia vaan hänelle pitää olla nuori ja viehättävä nainen. Ikärasismia paljaimmillaan.

Garnergatessa on kyse leffaversiosta, mutta onpa Christietä modernisoitu kuvaputkelle aiemminkin. Briteissä ja muuallakin närkästyttiin Neiti Marplen telkkariversioista, joissa dramaturgit olivat oikein reippaalla kädellä muutelleet alkuperäistä kirjaa. Esim. Kuolema ilmoittaa lehdessä-kirjan telkkariversiossa yhdessä asuvan naisparin homoseksuaalisuutta oikein alleviivattiin ettei se olisi jäänyt keltään huomaamatta. Kirja sijoittuu 1950-kuvulle, ei silloin ylikorostettu asiaa tällä tavalla. Miten moderni yleisö koskaan saa kuvaa aiemmin eläneiden maailmasta jos kaikki pitää muussata valmiiksi vastaamaan "nykyajan tarpeita"?

Tarve modernisoida ja muutella kasvaa ajan kanssa näköjään; 1980-luvun versiossa samasta kirjasta homma toteutettiin tyylillä. Modernisointivirus on iskenyt myös Hercule Poirotin kuvaputkiversioihin. Tuleekin mieleen, missä määrin tässä on kyse dramaturgien ja modernisoijien pakonomaisesta tarpeesta lyödä oma leimansa teoksiin. Lieneekö oire ultraindividualistisesta ajastamme osaltaan tämäkin. Ei lainkaan turvallista aikaa, myöskään klassikoille.

No niin, uusi vuosi edessä mutta tuskin viisaampi. Ainakaan jos asiaa arvioidaan hallituksen telakkatukipäätöksen perusteella. Turun telakka menetti sen seurauksena laivatilauksen Ranskaan jossa valtio on aivan eri tavalla mukana tukemassa laivanrakennusteollisuutta. Puheet suomalaisten veronmaksajien edun varjelemisesta tuntuvat varsin huonosti harkituilta tilanteessa, jossa telakkatyöntekijöiden ja sen myötä koko alihankkijaverkoston työntekijöiden veronmaksukykyä heikennetään oleellisesti.

Itse olen sitä mieltä, että telakan omistus olisi pitänyt alunperin säilyttää kotimaisissa käsissä. Laivanrakennusteollisuuden merkitys Turun ja sitä kautta Suomen elinkeinoelämälle on mittava. Kyse on tietysti yhteiskunnallisesta kysymyksestä; veropohjan heiketessä heikkenevät mahdollisuudet yhteiskunnan palvelujen ylläpitämiseen.

Siksi tapahtunut pitääkin avata ja kyseenalaistaa.

****

Uudenvuodenaattona Turun Sanomissa oli mielipide joka oli tragikoominen. Tämä

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/432522/Luomu+ja+lisaaineet++turhaa+hossotysta

Malliesimerkki tilanteesta, jossa tulee mieleen, olisiko parempi olla kommentoimatta ollenkaan. Looginen päättely on kuitenkin selkeästi hänen vahvimpia osaamisalueitaan. Se ilmenee esimerkiksi siinä, että kirjoittajan mukaan normimäärän lannoitteita ja torjunta-aineita sisältävä ravinto on ilmeisimmin yhtä puhdasta kuin niitä vain vähäisiä määriä tai ei ollenkaan sisältävä luomuruoka. Tai siinä että verenpaineyhdistyksen professoreista, eli ko. spesifin aiheen asiantuntijoista tuleekin yhtäkkiä lisäaineiden yhteisvaikutuksen asiantuntijoita.

Mielipide on kuitenkin yhdessä asiassa paikallaan. Siitä ilmenee Suomessakin edelleen valitettavan yleinen asenne kotimaisen, perinteisen ruoan neitseellisestä ja viattomasta olemuksesta, jonka paha ulkomainen luomuhömpötys yrittää pilata.