Tämän päivän Turun Sanomissa oli ajatuksia herättävä artikkeli yliopistojen ranking- listoista. Siinä todettiin mm. että listat mittaavat usein vain yhtä osa-aluetta yliopiston koko tasosta. Artikkelin mukaan listat eivät vaikuta yliopistojen valtiorahoitukseen, mutta yksityisiin lahjoittajiin saattavat vaikuttaa. Tässä juuri piileekin suomalaisesta näkökulmasta yliopistolain merkitys tieteenteolle. 

Kun valtiorahoituksen osuutta on päämäärätietoisesti yliopistolain hyväksymisen jälkeen vähennetty, yksityisen rahan merkitys on vastaavasti kasvanut. Yksityiset ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi ranking-listoja subjektiivisena näkökulmana joka mittaa esim. pelkästään luonnontieteiden roolia, vaan listan viesti otetaan annettuna, ja se mielletään todisteeksi yliopiston kokonaisvaltaisesta osaamisesta. Ihmisen mieli toimii niin. Tällä vaan on vaarallisia seurauksia yliopistojen tulevaisuudelle, kun lahjoittajien huomio kiinnittyy helpoimmin listojen kärjessä keikkuviin yliopistoihin. 

Mekanismi on samantyyppinen kuin se, joka on jo johtanut kotimaassa eri tieteenalojen erilaiseen menestykseen yksityisen rahan määrällä mitattuna. Kasvatustieteellinen tutkimus ei ole saanut yksityisiä tukijoita liikkeelle muiden, varsinkaan luonnontieteiden ja lääketieteen tapaan. Kasvatustieteellisen tutkimuksen arvoa ja merkitystä on selkeästi vaikeampaa perustella suurelle yleisölle kuin esimerkiksi syöpätutkimuksen. Olen erittäin pahoillani siitä, että tieteenalojen mahdollisuudet tutkimuksen tekoon heikkenevät tältä pohjalta. Se on yksiselitteisesti väärin. Yliopistolain uudistusta aikoinaan puolustaneiden eräs argumentti oli, että lain myötä tieteellinen tutkimus määräytyy markkinoilla. Markkinakeskeisyys vaan ovat usein tieteen kohdalla epätasa-arvoa lisäävää, kun päätökset alkavat mennä mielikuvien ja ideoiden pohjalta, ei sen pohjalta mikä on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Raportti rakennuslautakunnan kokouksesta 27.7.2017

Esityslistalla oli mm. alkoholistien päiväkeskuksen rakentaminen Kurjenmäkeen, kaupungin vuokra-asuntojen lisärakentaminen, rakennuslautakunnan aiemman, vesihiihtoradan osin luonnonsuojelualueelle rakentamisen sallivan päätöksen kumoaminen, Hotelli Seurahuoneen remontti, rakennusten kulttuurihistorialliseen julkisivuun liittyvää asiaa sekä sähkökaapelitöiden toteuttamistapoja.

Olen hyvin pahoillani siitä, että lautakunta päätti pöydätä päiväkeskusasian. Läheisen päiväkodin vanhemmat ovat valittaneet asiasta. Minusta on selvää, että rakennus tulisi alueelle joka on asemakaavassa merkitty sosiaali- ja terveyspalveluille, ja jolla on jo paljon vastaavia rakennuksia. Päiväkoti on lopulta erillään rakennuksesta.  Päihteiden käyttäjät tarvitsevat kaupungilta viestin että he ansaitsevat helpon pääsyn päiväkeskukseen. Tämä meidän Turkumme on kaikkien turkulaisten. Lapsiakaan ei voi suojella elämältä.Vastaavasta oli kyse, kun Hirvensalossa valitettiin lastenkodin rakentamisesta. Kokous päätti myöntää luvan lastenkodin rakentamiselle. Päiväkeskusasia tulee käsittelyyn samana päivänä 10.8., kun lautakunta tekee sinne katselmuksen.

Olen erittäin iloinen, että kokouksessa päätettiin myöntää lupa TVT:lle vuokra-asuntojen rakentamiseen Turun Kärsämäkeen, vanhan lähikauppamme tilalle kun se rakennus puretaan. Pienempi lähikauppakin Palttaan kyllä tarvittaisiin huonojalkaisia vanhuksia ja muita heikommin liikkuvia palvelemaan. Kyllä itsekin autottomana tykkäsin käydä siinä kaupassa kun vielä Paltassa asuimme. Mutta kaupungin vuokra-asuntoja tarvitaan paljon lisää, jee!

Luonnonsuojeluarvoista pidettiin kiinni kun lautakunnan aiempi päätös kumottiin Ruissalon vesihiihtokysymyksessä. Kokouksessa oli esillä, että onhan samalla alueella jo Ruisrock, mutta mielestäni festivaali vie yhden viikonlopun vuodessa kun vesihiihto olisi jatkuva häiriötekijä.

Ensimmäinen esitykseni koski Hotelli Seurahuoneen remonttia, jossa pidin oleellisena rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon tukemista entisestään. Mielestäni Museokeskuksen lausunto julkisivun ikkunaratkaisusta tuki rakennuksen arvoa parhaiten. Se olikin ainoa kohta lausunnosta, jota ei ollut pohjaesityksessä. Korostin kokouksessa, että haluan että rakentamaan päästään pian ja että hotelli palvelisi asiakkaitaan aikataulussa remontin jälkeen. Samaan hengenvetoon sanoin että jos Turussa olisi todella viimeisen päälle myös julkisivultaan toteutettu hotelli, huoneiden hintaa voitaisiin hilata ylöspäin helposti, joka olisi piristysruiske sinänsä Turulle. Esitystäni kannatti vihreiden Wessman ja se hävisi 9-2.

Muutosesitys esityslistan kohtaan 21 Osakeyhtiö Eerikinkatu 23:n rakennuslupahakemus 7-12-1001 (2017-748)

Muut ehdot- kohtaa täydennetään seuraavasti:  "Humalistonkadun suuntaisen hotelliosan Humalistonkadulle ja Eerikinkadulle näkyvien julkisivujen sekä nk. asuinsiiven Eerikinkadun puoleisen julkisivun hotellihuoneiden ikkunat tulee tehdä puusta."

Tein seuraavan esityksen vedoten Museokeskuksen kielteiseen lausuntoon ja jätin lopulliseen päätökseen eriävän mielipiteen:

Palautusesitys esityslistan kohtaan 25 Asunto-osakeyhtiö Turun Puistokatu 3:n toimenpidelupahakemus 7-5-7 (2017-852) 

Turun museokeskus suosittaa nykyisten ikkunoiden korjaamista ja säilyttämistä. Turun rakennuslautakunta päättää ennen luvan myöntämistä selvittää ikkunoiden korjausmahdollisuuden ja kustannukset. Mikäli säilyttäminen ei ole niiden kunnosta johtuen mahdollista, tulee uusien olla mitoitukseltaan, materiaaliltaan, detaljeiltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan alkuperäisiä vastaavia.

Päätöksessäni oli keskeinen tekijä myös se, että energiapoliittisesti sekä puu- että puualumiini-ikkunoiden funktio on sama.

Kannatin kokouksessa perussuomalaisten Laakson esitystä omakotitaloalueella sijaitsevan betoniaidan korvaamisesta esim. lauta-aidalla. 

Kokouksessa oli asialistalla myös Carunan teettämiä sähkökaapelitöitä. Minusta näissä kysymyksissä on punnittava, mikä on yhteiskunnan etu ja mikä yrityksen. Sen jälkeen kun Caruna myytiin, yhtiön tavoitteena on luonnollisesti ulkomaisille osakkeenomistajille tulevan voiton maksimointi, eikä siinä maanomistajan sana ikävä kyllä paina. Tulee mieleen kun aikoinaan puuhattiin uutta Turku-Helsinki moottoritietä ja Paimiossa tie kulki monen tilan halki ja tilalliset joutuivat vuosisataisen kotinsa myymään. Muistan hyvin ne keskutelut, kun kymmenen vanhana mökkinaapuriemme tuskaa kuuntelin. Ei ihan samasta ole kyse, mutta yleinen ja yksityinen hyöty olivat siinäkin rinnakkain yksityisen tappioksi.

Kysyin kokouksessa suojapuuston istuttamisen aikataulusta, kun Kärsämäessä oli kaadettu puuta rakentamisen yhteydessä ja naapuri oli huomauttanut tonttiaan suojaavan puuston menetyksestä. Pohjaesityksessä oli vain mainittu että edellytetään puuston istuttamista, päivämäärästä ei ollut puhetta. Säädöksissä on kuulemma määritelty, että istuttamaan ryhdytään kahden vuoden kuluessa. Aiemminkin voitaisiin mutta ok näinkin. 

Tänään on kulunut kaksisataa vuotta Jane Austenin kuolemasta. Merkkipaalusta on seurannut juhlintaa ja tapahtumia. Itse olisin mieluiten kirjailijan syntymäpäivän juhlistamisen kannalla. Austen kuoli nuorena, olisi mielestäni oleellisempaa kunnioittaa syntymää kuoleman sijaan. Tämähän on yleinen tapa, että merkkihenkilöiden kuoleman vuosipäivää nostetaan. 

Austenin tuotanto on hyvin taitavasti kirjoitettua yhteiskunnan tapojen ja kulttuurin tutkintaa ja kritiikkiä. Nähdäkseni kirjailijan sanan säilä osui terävimmin naisten heikkoon asemaan. Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Emma ovat omiakin suosikkejani. Se mikä kirjojen nykypainoksissa yhä häiritsee, on viitteiden käyttö tekstissä. Romaanin lukeminen omaksi iloksi saa äkkiä piirteitä tenttikirjan lukemisesta, kun lähes joka rivillä on viite. Se pilaa kirjassa piilevän mielikuvitusmatkan. Ihme holhoamista selittää jokainen vanhan englannin sana lukijalle. Kyllä konteksti kertoo sanan merkityksen. 

Mutta siis Austenista vielä. Hänen tuotantonsa on kevyttä ja satiiristakin minusta. Austenilla oli selvästi mahtava huumorintaju ja psykologin en silmä. Jos kirjoja vertaa toisen naispuolisen aikalaiskirjailijan, Charlotte Bronten Jane Eyreen, ne ovat kuin eri maailmasta. Jane Eyre on ainakin yhtä taitavasti kirjoitettu, mutta kevyen satiirin sijaan se on synkkä, realistinen ja intensiivinen, hyvin kaunis teos. Bronte näkee ihmisyyden kokonaan kuten Austenkin, ja omaa erinomaisen psykologisen silmän myös. Tapa lähestyä ihmistä on molemmilla erilainen mutta suora ja rehellinen, eivätkä he säästä tai kaunistele ihmisyyttä.

1700-1800 luvuilla naisen ei ollut mahdollista omistautua kirjailijanuralle tai millekään muullekaan uralle. Hän oli riippuvainen miespuolisen sukulaisen hyvästä tahdosta, on mukana ollut tuuriakin. On ironista, että meillä on mahdollisuus nauttia Austenin ja Bronten teoksista siksi, että naiset olivat vähintään suhteellisesti hyvässä taloudellisessa asemassa. Muistelen ettei kumpikaan mennyt naimisiin. Austenin kohdalla syyksi on tarjottu taloudellisia tekijöitä. Miksei ole yhtä innokkaasti pidetty mahdollisena, että hän ei edes halunnut naimisiin. Kyllä hänen teoksensa kertovat selvää kieltä siitä, miten avioliitto rajoittaa naista. On täysin mahdollista että Austen kirjoitti paljon itseään kirjojensa itsenäisiin ja älykkäisiin päähenkilöihin. Aiemmin joku olisi voinut puhua sankarittarista. Joskus olisi mukavaa päästä käymään kirjailijoiden kotiseudulla, kotitalomuseoissa.

Tänään se sitten tapahtui. Matkustin ekaa kertaa sähköbussilla, sellaisella josta ei koidu mitään hiilidioksidipäästöjä. Näin myöhälle on osaltani mennyt, en vaan ole osunut ykkösen sähköbussibussilinjalle pitkään aikaan. Oli tasaista ja hiljaista kyytiä, ei olisi uskonut että sähkökyyti on niin hiljainen. Tätä lisää. 

Kaikkien Turun bussien pitää lähitulevaisuudessa kulkea sähköllä, ja hieman pidemmällä tähtäimellä (aikarajoja mainitsematta, mutta siis vain hieman pidemmällä tähtäimellä), uusiutuvalla energialla. Kun Turkuun saataisiin se uusiutuvalla energialla käyvä pikaraitiotie, olisi huippua. Koko infrastruktuurin uudelleen rakantaminen ekologisesti kestävälle pohjalle on lähilaikojen välttämättömimpä tavoitteita.

Nyt sähköautojen ekologisuuden voi vielä kiistää monella tasolla ydinenergialla käyvästä koneesta auton valmistusmateriaaleihin kuten alumiiniin, mutta jos saisimme uusiutuvaa energiaa koneeseen, sähköautojen aito ekologisuus on todella ison askeleen lähempänä. Aurinkoenergian soveltaminen ja teho paranevat kaiken aikaa, esimerkiksi. Tahtia pitää nopeuttaa valtion vahvalla poliittisella ohjauksella. Olen tällä hetkellä tosi iloinen tästäkin edistysaskeleesta ja toivon voivani nauttia tasaisen varmasta kyydistä omilla Varissuon linjoilla mahdollisimman pian.

Repeilyä taas kerran. 

Saksan Hampurissa pidettiin G20-kokous. Sen sijaan että kokouksen lopputulemista esim. vapaakaupan osalta olisi saatu tietoa, mediassa on keskitytty puimaan kaupungin mielenosoituksia ja niiden seurauksia. Tämä on toki tyypillistä, huomion kohdentamista lopulta kuitenkin epäoleellisiin asioihin. Ilmastostrategiasta saatiin sentään väläys. Paljon enemmän pitäisi puhua siitä, miksi yleensä osoitetaan mieltä ja miksi esimerkiksi lakkoillaan. Mielenosoittajien ja lakkoilijoiden leimaaminen vaan on nopeinta ja eliitin kannalta tarkoituksenmukaisinta. 

Hienoa ja tärkeää uutisointia Turun Sanomilta. Samalla sivulla tämän päivän lehdessä on juttu Etelämantereesta näinä päivinä irtoavasta jäävuoresta ja sen vaikutuksista, heti sen alla on juttu Brasilian laittomista sademetsähakkuista, joita tehdään lihakarjan laiduntamista varten. 

Jäävuorta käsittelevässä jutussa todetaan, että mikäli koko Larsen C- jäähyllyn massa päätyisi meriveteen, maailman meriveden pinta nousisi kymmenellä sentillä. Nyt irtoava alue vastaa kooltaan puolta Varsinais-Suomea. Tutkija myös toteaa siinä, että jäätiköiden irtoaminen liittyy suoraan ilmastonmuutokseen. Hakkuujutussa korostuu sademetsien merkitys ilmakehän hiilidioksidin sitojana. Jutussa ei puhuta naudanlihan sinänsä valtavasta hiilijalanjäljestä, mutta todella hienoa journalismia osoittaa juttujen sisältö ja sijoittelu. 

Ihmisten on helppoa valita marketissa halpaa brasialialaista naudanlihaa. Jos jutut vähentävät yhtään niitä ostoksia, ne ovat jo suuren osan tehtävästään hoitaneet. Vastuullisuus ja ymmärrrys metsien merkityksestä näkyy kyllä tosiaan puuttuvan täältä Suomestakin, kuten Turun Saramäen tapaus osoittaa ja johon lehtimielipiteelläni viittasin. Valistaminen ja kasvatus korjaavat ongelmaa vain vähitellen. Aikuiset voivat omilla valinnoillaan arjessa näyttää esimerkkiä lapsille, mitä ruokaa kotiin ostetaan, lihaa vai valitaanko kasvis- tai vegaaninen vaihtoehto. Turun kaupunki voisi ottaa käyttöön vaikka kolme kasvisruokapäivää viikkoa kohti kaikissa ruokaloissaan.