Tänään on kulunut kaksisataa vuotta Jane Austenin kuolemasta. Merkkipaalusta on seurannut juhlintaa ja tapahtumia. Itse olisin mieluiten kirjailijan syntymäpäivän juhlistamisen kannalla. Austen kuoli nuorena, olisi mielestäni oleellisempaa kunnioittaa syntymää kuoleman sijaan. Tämähän on yleinen tapa, että merkkihenkilöiden kuoleman vuosipäivää nostetaan. 

Austenin tuotanto on hyvin taitavasti kirjoitettua yhteiskunnan tapojen ja kulttuurin tutkintaa ja kritiikkiä. Nähdäkseni kirjailijan sanan säilä osui terävimmin naisten heikkoon asemaan. Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Emma ovat omiakin suosikkejani. Se mikä kirjojen nykypainoksissa yhä häiritsee, on viitteiden käyttö tekstissä. Romaanin lukeminen omaksi iloksi saa äkkiä piirteitä tenttikirjan lukemisesta, kun lähes joka rivillä on viite. Se pilaa kirjassa piilevän mielikuvitusmatkan. Ihme holhoamista selittää jokainen vanhan englannin sana lukijalle. Kyllä konteksti kertoo sanan merkityksen. 

Mutta siis Austenista vielä. Hänen tuotantonsa on kevyttä ja satiiristakin minusta. Austenilla oli selvästi mahtava huumorintaju ja psykologin en silmä. Jos kirjoja vertaa toisen naispuolisen aikalaiskirjailijan, Charlotte Bronten Jane Eyreen, ne ovat kuin eri maailmasta. Jane Eyre on ainakin yhtä taitavasti kirjoitettu, mutta kevyen satiirin sijaan se on synkkä, realistinen ja intensiivinen, hyvin kaunis teos. Bronte näkee ihmisyyden kokonaan kuten Austenkin, ja omaa erinomaisen psykologisen silmän myös. Tapa lähestyä ihmistä on molemmilla erilainen mutta suora ja rehellinen, eivätkä he säästä tai kaunistele ihmisyyttä.

1700-1800 luvuilla naisen ei ollut mahdollista omistautua kirjailijanuralle tai millekään muullekaan uralle. Hän oli riippuvainen miespuolisen sukulaisen hyvästä tahdosta, on mukana ollut tuuriakin. On ironista, että meillä on mahdollisuus nauttia Austenin ja Bronten teoksista siksi, että naiset olivat vähintään suhteellisesti hyvässä taloudellisessa asemassa. Muistelen ettei kumpikaan mennyt naimisiin. Austenin kohdalla syyksi on tarjottu taloudellisia tekijöitä. Miksei ole yhtä innokkaasti pidetty mahdollisena, että hän ei edes halunnut naimisiin. Kyllä hänen teoksensa kertovat selvää kieltä siitä, miten avioliitto rajoittaa naista. On täysin mahdollista että Austen kirjoitti paljon itseään kirjojensa itsenäisiin ja älykkäisiin päähenkilöihin. Aiemmin joku olisi voinut puhua sankarittarista. Joskus olisi mukavaa päästä käymään kirjailijoiden kotiseudulla, kotitalomuseoissa.