En yllättynyt lakialoitteen kaatumisesta lakivaliokunnassa. Mutta yllätyin erittäin positiivisesti siitä, että homma meni niinkin tiukille, 8-9. Tämä kertoo kuitenkin siitä, että asiat ovat edistymässä. Samalla myös siitä, että muutoksen tahti on äärimmäisen hidas.

Valoa kuitenkin on tunnelin päässä myös siltä pohjalta, että kansalaisaloitteen keräämiseen on jo valmistauduttu. Itsekin olen saanut asiaa koskevan viestin jollain listalla. Hiphei, kyllä tämä vielä hoidetaan kotia.

Tänään keskiviikkona on historiallinen päivä, kun samaa sukupuolta olevien avioliitto- ja adoptio-oikeus on lakivaliokunnan hampaissa. Hampaissa siksi, että perustuen Ylen vuoden 2011 vaalikoneen vastauksiin, n. 40 prosenttia valiokunnan jäsenistä vastustaa lakia, n. 60 prosenttia kannattaa.

Valiokunta on todellisessa vaa'ankieliasemassa; mikäli se hylkää lakialoitteen, se raukeaa. Suomalainen yhteiskunta siis on juuri ratkaisemassa, ymmärtääkö se lapsen parhaan kapeasti vai ei. Viittaan tällä siihen, miten todella monella suomalaisella tuntuu edelleen olevan vakaa käsitys, että lapsi on onnellisin ns. "ydinperheessä", kumpaakin sukupuolta olevan vanhemman kanssa.

On itse asiassa hyvin erikoista, miten tällainen käsitys on voinut elää niin sitkeästi, vaikka ei lapsen onnellisuutta ole koskaan taannut isän ja äidin ydinperhe sinänsä. Suomi on nimenomaan ydinperheväkivallan luvattu maa.

Ainoa varmasti paras ratkaisu lapselle on rakastava perhe, joka voi koostua yhdestä isovanhemmasta tai kahdesta samaa sukupuolta olevasta vanhemmasta. Rakastava ja turvallinen aikuinen tai useampia, on se kaikkein tärkein asia lapselle.

Tässä alla eilen medialle lähtenyt tiedotteemme. Tämä on enimmäkseen omaa käsialaani, tällä kertaa sain hieman enemmän apuja viime kertaiseen verrattuna :)

****

TIEDOTE

Julkaisuvapaa 26.2.2013

Turun kaupunginvaltuuston hyväksymässä kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmassa vuosille 2009-2013 on linjattu, että Turku siirtyy omassa sähkönhankinnassaan kokonaan uusiutuvista energialähteistä tuotettuun sähköön 1.1.2013 alkaen.

Usean kunnan omat energiayhtiöt ovat mukana Pyhäjoelle ydinvoimaa suunnittelevassa Fennovoima Oy:ssa, myös Turku Energia. Osakkailta odotetaan kultakin miljoonien satsauksia, mutta tällä hetkellä monet osakkaat ovat vetäytyneet hankkeesta.

Viherpunainen vasemmisto ry:n näkemyksen mukaan tilanne Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen suhteen on nyt muuttunut radikaalisti, kun Fennovoima hakee uutta yhteistyökumppania ja itse yhtiön valtioneuvostolta saama periaatepäätös ydinvoimalan rakentamiseen on hallituksessakin vastatuulessa. Olkiluodon kolmannen tuotantoyksikön valmistumisaikataulu on myös jälleen kerran venynyt.

Kuntien energiayhtiöiden ja - liikelaitosten varojen kiinnittäminen vähintään kahdeksikymmeneksi vuodeksi monin tavoin epävarmaan hankkeeseen on kuntalaisten etujen vastaista.

Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmä ehdottaa, että Vasemmistoliiton kunnanvaltuutetut tekevät omissa kunnissaan kunnallisaloitteen Fennovoiman osakkuudesta luopumisesta.

Viherpunainen vasemmisto ry kannattaa lämpimästi kunnallisaloitetta Turussa ja tulee tekemään väsymättä työtä sen eteen. Tulevaisuuden energiaratkaisut tehdään jo tänään. Vuoteen 2050 mennessä Suomessa pystytään tuottamaan tarvittava energia pääsääntöisesti uusiutuvilla energialähteillä ja leikkaamaan ilmastopäästöjä 93% vuoden 1990 tasoon verrattuna.

Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että Turun on aika noudattaa omaa linjaustaan; on tullut aika panostaa uusiutuviin, turvallisiin ja varmoihin energialähteisiin. Samalla on aika luopua vaarallisista ja vastuuttomista energiamuodoista.


****

Tämä päivä (tai siis eilinen), oli tiedotteen eteenpäinlähettämistä, pakkaamista, junamatkustamista ja työntekoa. Niitä päiviä, joina ehtii istahtaa ja rauhoittua vasta seuraavan päivän puolella. 

Kerkesin kuitenkin käydä syömässä Unicafessa Kaivopihalla. Se on aina, tänäänkin varsin ristiriitainen kokemus. Tavallaan on mahtavaa että vegaanilevite on samalla tavalla esillä muiden levitteiden tapaan, mutta täsmälleen sama asia ottaa aivoon koska kontrasti Unicaan sitten taas on niin raju. 

Ja siinä missä Unicafe korostaa opiskelijoiden asemaa "asiakasomistajina", Unica kuuntelee opiskelijoita vasta pitkällisten vääntöjen jälkeen. No joo, enhän toki tiedä millaiset väännöt täällä Hesassa on käyty. Mutta on se kumminkin ihan kuin ulkomailla kävisi ku Unicafella syö :D Mutta on se kotimaakin siis kansainvälistymässä...

Täällä Hesassa sitä yllättävän usein törmää turkulaisiin tuttuihin, niin eilenkin. Näin kaverin feissausajoilta, joka opiskelee Hesassa mutta asuu Turussa. Harmittaa kun jälkikäteen ajatellen ois ollu kiva säätää vaikka jotain kaljallelähdöstä mutta piti kiitää salamana taas seuraavaan paikkaan. Nää on niin näitä. Miksei saa asioita aikaan silloin kun niiden aika on.

Eikö olekin hieno tämä Kulttuuriolohuoneen graafikon tekemä mainos :) Ilmoittauduin itsekin tuonne, on mukava opetella laittamaan ihan vegaanista ruokaa kun toistaiseksi on itse lähinnä kasvissyöjä. (Koitin taas vaihteeksi laittaa sitä meitin ilmastosyöppöjulkkaamme tähän myös, ei onnannut. Mutta tällä kertaa pääsin hiukan lähemmäksi syytä. Eihän sitä voi ladata tänne koska sen pitäisi olla jpg-muodossa. Eikä tiedostomuodon muutos onnaa. Äh.

Mutta joo. Minusta on upeaa, että vipu järkkää tämmöistä juuri nyt kaikenmaailman hevosenlihaskandaalien aikaan. Ja toki vielä hienompaa on, että nämäkin kurssit on suunniteltu jo aikoja sitten.

Kävin lauantaina kuuntelemassa, kun älyköt Visa Kurki ja Jari Kärkkäinen puhuivat TYY:n ympäristövaliokunnan, Animalian ja OE:n järjestämässä "Vain eläin"- seminaarissa yliopistolla. Oli mielettömän antoisa tilaisuus, kyllä kannatti mennä vaikka aamulla väsyttikin tuhottomasti.

Lauantaina myös näin jonkun nimeltämainitsemattoman iltapäivälehden otsikon "Tiedätkö mitä koululaisesi syö". Ja hieman tuli ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on joo hienoa että kasvavien lasten ravintoon kiinnitetään huomiota, mutta minusta meidän tulisi yhteiskunnassa toteuttaa turvallista ruokavaliota myös lapsillemme kaiken aikaa; siten ei tarvitsisi repiä otsikoita. Mutta sehän ei myisi lehtiä.

***

Ja taas on alkanut turhaakin turhempi sarja, Suomen selviytyjät. Minusta tässä on kyse mielenkiintoisesta ilmiöstä; viidakon laki sovelletaan helposti pureskeltavaan muotoon, ja ahdetaan jälleen televisiovastaanottimiin ja nettiin.

Olen usein ennenkin miettinyt, missä määrin todella voimme puhua ihmisen sivistyneisyydestä, kun niin helposti ajaudumme noudattamaan viidakon lakia yhteiskunnan tasolla ja suoraan toisiamme kohtaan. Ja taidanpa miettiä yhä. Tuntuu, että viidakon laki on ihmiselle luontaisin; vaatii todella työtä ja asioiden syvempää tiedostamista, että voisi aktiivisesti toimia sitä vastaan.

Nyt vaikuttaa siltä, että olemme hyväksyneet viidakon lain keskuuteemme yleiseksi toimintatavaksi ja viihteenmuodoksi taas vaihteeksi. Historia onneksi(?) tietää; humaanimmat virtaukset tulevat kyllä aikanaan, kuten ovat aina ennekin tulleet.

Kysymys on vain siitä, miten pitkälle annamme homman kehittyä tällä kertaa. Ja se pelottaa. Ihmisen on liian usein ennekin ollut helpoin oppia vasta suurkriisien jälkeen. Niinpä. Mikä siinä on, ettei ihmislaji ole edes sen vertaa kehittynyt että osaisi ennakoida ja torjua kriisejä ennen niiden muodostumista. Keskustelimme joskus jollain junamatkalla vasemmistolaisten tuttujeni kanssa tästä, ja joku totesi naulankantaan; yhteiskunnassa on aina tahoja, jotka hyötyvät epätasa-arvosta.

Viime keväänä vetäessäni historian pääsykoevalmennuskurssia perehdyin erityisen tarkasti 1800-luvun ja 1900-luvun alun historiaan, ja tosiaan oli valaisevaa ja myöskin hermostuttavaa huomata, miten sen aikainen yhteiskunta ei lopulta poikkea kovinkaan paljon nykyisestä. Esimerkiksi siltäkään osin, miten yhteiskunnan kahtiajaon ja lisääntyvän eriarvoistumisen aiheuttama ahdistus ja tarpeettomuuden tunne puretaan maahanmuuttajiin kun oikea kohde olisi harjoitettu politiikka.

Tuohon Survivoriin palatakseni, että tuntuu siltä, ettemme faktisesti olisi edenneet välttämättä kovinkaan pitkälle Rooman valtakunnan ajoista. Tuolloin ihmiset maksoivat päästäkseen katsomaan, kun ihmiset ja eläimet repivät toisiaan kappaleiksi areenoilla.

Nyt ihmiset maksavat päästäkseen katsomaan, kun ihmiset repivät toisensa kappaleiksi henkisesti erilaisissa tositeeveeohjelmissa ja vastaavissa. Telkkareista on tullut gladiaattoriareenoita. Jokaikiseen ohjelmaformaattiin pitää nykyään ängetä pudotuspelejä. Muistan loistavan Neil Hardwickin "Nyhjää tyhjästä" -improvisointiohjelman 1990-luvun alusta.

Se oli ihan mahtava ja olinkin tosi iloinen aluksi kuullessani Putous-ohjelmasta kun käsitin senkin liittyvän improvisointiin. Mutta, mutta. Katsoin ekan jakson enkä enää seuraavaa. En jaksa pudotuspelejä. Joku "Tanssii tähtien kanssa" noudattaa samaa linjaa.

Ihmiset tykkäävät seurata, miten julkkiksia pompotellaan. Ja jotkut murtuvat sen seurauksena, hyvä esimerkki oli Mika Myllylä. Enkä nyt väitä, että hän olisi ollut täysin syytön troppikuvioihin mutta hän ei ansainnut kohtaloaan. Hän jauhautui koneistossa.

Viidakon lailla on aina jonkin verran kannatusta yhteiskunnassa. Kovan linjan juorulehdistö palvelee samaa piirrettä ihmisluonteessa mitä aikoinaan areenahuvit. Haluaisin asettaa kyseenalaiseksi sen, miten yhä arvostamme areenalla selviytymisen korkeimmalle ihmisyydessä. Tämän ihmiselle luonteenomaisen piirteen tiedostaminen on minusta ensimmäisiä askelia muutoksen tiellä. Minusta emme ole oikeutettuja puhumaan yhteiskuntamme sivistyneisyydestä, ennenkuin tämä piirre karsiutuu pois.

Olen oppinut suhtautumaan sanaan "kehittäminen" pelonsekaisin tuntein. Tuntuu, että se on liian usein peiteilmaisu heikentämiselle ja murentamiselle, ja jonka naamioitsemisvoimaan tunnutaan luottavan varsin yksituumaisesti.

Viimeisin osoitus tästä on opintotuen rakenteellisen kehittämisen työryhmän suunnitelmat muuttaa opintotukea lainapainotteiseksi opintojen kestäessä. Mitä muuta tämä on, kuin normiaikoja hitaammin valmistuvien rankaisemista.

Todella hienoa, että TYY on tarttunut tähän asian ansaitsemalla vakavuudella ja jopa kampanjoi esitystä vastaan. Kunpa opiskelijoiden etuja  olisi aina jaksettu puolustaa samalla innolla.

Juttelin joskus tyypin kanssa, jonka mielestä ylioppilaskuntien hallituksissa istuu liian usein ihmisiä, jotka eivät todella halua ajaa jäsenistön etuja, vaan lähinnä varmistaa omia asemiaan jatkoa varten. Tämä saattaa hyvinkin pitää joskus paikkansa...diplomaattisesti ilmaistuna.

Itse olen ainakin iloinen, että tiedän tehneeni kaikkeni yliopistolakia vastaan, vaikkakin se on joskus tarkoittanut myös "säälittävien mielenosoitusten" järjestämistä, kuten eräs vihreä tuttuni on asian ilmaissut. Kyllä minusta asia on niin, että vanhana on huomattavasti mukavampi muistella menneitä, kun tietää tehneensä oikein. Kieltämättä tekisi mieli silloin piruilla ja kysyä nimenomaiselta tutulta, että mitäpä sinä teit Vanhan valtauksen aikaan. Vaihdoit vihreän samettitakkisi kuosia sinertävämpään.

Heh, toimii ne sähköt täällä Itä-Suomen korpimaillakin :D :D

Tuo teema yliopiston ja muun yhteiskunnan yhä tiiviimmästä liitosta, toki täysin muun yhteiskunnan ehdoilla, on viime aikoina ollut tapetilla enemmänkin. Kaikkea tässä yhteiskunnassa on alettu arvottaa koko ajan enemmän hyödyn perusteella, ja nimenomaan suoran materiaalisen hyödyn.

Tähän liittyy niin jatkuva ja kasvava huoli opiskelijoiden valmistumisaikojen hitaudesta, kuin myös yleinen kielenkäyttö. Olen toki kirjoittanut tästä teemasta monesti aiemminkin, mutta miksi väkisin vängätä ja olla kirjoittamatta aiheesta, joka kiinnostaa...No niin.

Suomen Akateemisten Naisten liiton blogipostaukseni mietityttää tämän aiheen pohjalta monella tavalla. Postauksessahan oli mm. tämä  lause

"Lukukausimaksuja puolsi keväällä 2009 myös pääministeri Matti Vanhanen, joka korosti, että EU- ja ETA- maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut auttavat todistamaan suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälisen kilpailukyvyn.  Ainakaan toistaiseksi todistus ei ole toteutunut: SYLin ja SAMOKin 7.1. tänä vuonna julkaisema yhteinen kannanotto asiasta kertoo, "lukuvuonna 2011 - 2012 Suomessa opiskeli ainoastaan 12 maksavaa opiskelijaa."

Henkilö, jonka kanssa asioin, kysyi,

"Eikö tämä em. kehityskulku mahdollista myös tulkinnan, että suomalaiset yliopistot eivät vain ole vielä kansainvälisesti kilpailukykyisiä, koska ne eivät osaa kehittää ja/tai markkinoida itseään?)"

Minusta on todella surullista, ettei edes akateemisesti koulutettujen ihmisten yhdistyksessä kyetä nykyisen markkinaliturgian kritiikkiin tai edes tiedostamiseen. Tuntuu, että meitä akateemisen tradition puolustajia on koko ajan vähemmän. Missä yleensä voimme olla kaltaistemme joukossa.

Tämmöinen uutinen.

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/lahiruoan-ekologiset-vaikutukset-selvityksessa.aspx

Vaikka hankkeessa on monia kannatettavia osa-alueita, minusta kyse on silti vähän samasta kuin jos selvitettäisiin, onko tuulivoima varmasti uusiutuva energianlähde.

Ylipäätään on kuitenkin hyvä, että Suomessa nyt tosiaan on herätty lähiruoka- ja luomuteemaan, siitä osoituksena tämäkin.

http://yle.fi/uutiset/mikkelin_luomuinstituutti_ryhtyy_luomukumouksen_tienraivaajaksi/6469155

Kaikkiaan pidän välttämättömänä, että lähiruoan ja luomun saatavuus paranee. Siksi uutinen luomua myyvien kivijalkakauppojen vaikeuksista on ikävä.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/446623/Luomun+suosio+kasvaa++marketit+haukkaavat+myynnin

Suuntauksen pitäisi nimenomaan olla pois automarketeista, kohti kivijalkakauppoja. Marketit saatetaan valita myös halvempien hintojen takia, mutta hintakehitys saadaan kuntoon kun luomun tarjonta kasvaa ensin vastaamaan kysyntää ja sitten sen yli.