Eilen illalla töiden jälkeen jäin Apteekkimuseolle seuraamaan ilmaista teatteriesitystä vaunuvajaan. Teatteri Jano kantaesitti uusimman näytelmänsä Onnenkorttelin Museokeskuksen henkilökunnalle, kyseessä oli siis kenraaliharjoitus. 

 https://www.turku.fi/event/fri-08052016-1100-teatteriesitys-onnenkortteli

En tiennyt etukäteen oikeastaan mitään, menin vaan mukaan katsomaan :) Ja kyllä kannatti. Mielestäni eräs teatteriesityksen tason paljastava asia on, miten pienikin tila vaikuttaa äkkiä isommalta ja; ja toisaalta paljon kertoo sekin, miten tila täytetään. Esitys tempaisi mukaansa ja näyttelijät olivat oivia. Parissa kohtaa kyllä pelkäsin vanhojen hirsien puolesta. Toivon menestystä Onnenkorttelin jatkoesityksille. Teatteri-ilmaisun ohjaajien työtilanne lienee surkea Turussakin, on tosi hienoa että ihmiset kuitenkin jaksavat ja haluavat tehdä sitä mikä helpoimmin tulee; teatteria :)

Kirjastot suomalaisen kulttuuriperinnön ylläpitäjinä -kuinka kauan?

Kokoustaminen alkaa taas pikkuhiljaa kutsua. Ensi viikolla se starttaa varsinaisesti, jo nyt olen jo ehtinyt olla vahvasti mukana Turun Vasemmistoliiton kunnallispoliittisen tavoiteohjelman luonnoksen laatimisessa ympäristö- ja asuntopoliittisten tavoitteiden osalta puheenjohtajan pyytämänä. On palkitsevaa tehdä työtä vassin eteen tälläkin tavalla. 

Meillä oli eilen taas lukupiiri ja tällä kertaa vuorossa oli Ville Iivarisen "Raha-mitä se on ja mitä sen tulisi olla" (toivottavasti muistin nimen oikein). Kirjaa voisi analysoida pitkään, mutta lukupiirissä tuli puheeksi kaiken muun ohella myös uudet, tuoreet puoluekartalle pyrkivät puolueet kuten EOP ja Feministipuolue. Mulla on vieläkin kova morkkis siitä, etten allekirjoittanut Eläinoikeuspuolueen kannattajakorttia viime joulukuussa Koulutuslakon Turun miekkarissa. 

Totesin vaan että "pidämme Vasemmistoliitossa näitä kysymyksiä yllä". Minusta eläinoikeuskysymystä ja feminismiä tulisi vahvistaa lähtökohtaisesti ja ensisijaisesti olemassa olevien puolueiden ja näin ollen myös Vasemmistoliiton sisällä. Niiden pitäisi itsestäänselvästi kuulua yhteiskunnallisen keskustelun ja -päätöksenteon arkeen. Minulle on erittäin tärkeää että kannattamani puolue ajaa vasemmistolaista politiikkaa ja -maailmankäsitystä joka tasolla, ja lähestyy yhteiskunnallisia kysymyksiä monipuolisesti.

Juuri nyt odotamme Uuden Päivän päätoimittajahakuun osallistuneiden sisältösuunnitelmia syksyn ensimmäiseen lehteen liittyen. Minut valittiin kunnallistoimikunnassa lehtityöryhmään ja kannatin ehdotusta sisältösuunnitelmien pyytämisestä sekä ehdotin lisäksi, että ne toimitettaisiin tähän perjantaihin mennessä.

Olen kirjoitellut itsekin vähäsen; kirjoitin heinäkuussa jälleen Varsinais-Suomen Kulttuuriperintöblogiin, tällä kertaa kirjastojen vaikeasta tilanteesta.

http://kulperi.blogspot.fi/2016/07/kirjastot-suomalaisen-kulttuuriperinnon.html

Kirjastot suomalaisen kulttuuriperinnön ylläpitäjinä -kuinka kauan?

Kirjastojen keskeinen rooli yhteiskunnassa on perinteisesti ollut kirjallisen kulttuurin välittäminen ja säilyttäminen. Samalla voidaan täydellä syyllä puhua kirjastojen sivistystehtävästä. Etenkin viime vuosina kirjastot ovat Suomessa kuitenkin kohdanneet valtavia muutoksia, joista ei vähäisimpänä digitalisaatio. On kuitenkin tärkeää pohtia myös digitalisaatiota yhtenä haasteena muiden joukossa, ja tarkastella laajemmin kirjastojen tämänhetkistä tilannetta perinteisten tehtäviensä osalta ja luoda katsaus tulevaan.

Tämän vuoden alusta voimaantulleen lakimuutoksen jälkeen kunnilla- myöskään Varsinais-Suomessa- ei ole enää mahdollisuutta saada valtion rahoitusta kirjastojen uudisrakennuksiin eikä uusiin kirjastoautoihin. Toisaalta kuntaliitokset ovat jo osoittaneet olevansa riskitekijä kirjastojen kannalta- esimerkiksi Tarvasjoen pieni ja vanha kirjasto lakkautettiin kunnan yhdistyessä Lietoon. Miten tässä tilanteessa turvataan kirjallisen kulttuuriperinnön säilyminen myös alueellisesti?

Turku on monella tapaa hyvä esimerkki pohdittaessa kirjastojen tehtävää, tämänhetkistä tilannetta ja tulevaisuutta. Turussa on toki lakkautettu jo aiemmin monta pientä lähikirjastoa, ja nykyisiäkin muutetaan itsepalveluperiaatteella, ilman henkilökuntaa toimiviksi omatoimikirjastoiksi. Toisaalta Turussa toiminut, Suomen ainoa yliopiston ylioppilaskunnan omistama kaikille avoin julkinen kirjasto, lähes 90 vuotta toiminut TYY:n kirjasto suljettiin vuosien taistelun jälkeen vuoden 2014 lopussa.

Turku on samalla esimerkki kaupungista, jossa kenties juuri kirjastojen monta vuotta vaikeana jatkunut tilanne on luonut kirjallista perintöä vaalivia toimijoita. Turkulainen Kulttuuriyhdistys Ida ry elvytettiin vuonna 2009 Martin ja Mikaelin lähikirjastojen sulkemisen jälkeen. Yhdistys ylläpitää Martin Kulttuuriolohuonetta Turussa Itäisellä Pitkälläkadulla. Olohuoneella pidetään kiinni kirjasto- ja kahvilakulttuurin perinteistä.

Martin Kulttuuriolohuoneen uudet tilat sijaitsevat osoitteessa Itäinen Pitkäkatu 49, Turku.

Martin Kulttuuriolohuone perustettiin lakkautetun Martin kirjaston ja muiden pienennettyjen kirjastojen, mm. Varissuon kirjaston, poistuvilla kirjoilla ja sinne on vuosien varrella pelastettu kirjoja nyt jo useammasta lakkautetusta kirjastosta, niin Turun Maailmankaupalta kuin TYY: n kirjastostakin. Kulttuuriolohuoneen kirjasto paikkaa hävinneitä kirjastoja paikallisesti, sen kirjastoa hoitavat ammattilaiset, ja lainaaminen onnistuu liittymällä yhdistyksen jäseneksi.

Kirjallisen kulttuuriperinnön vaaliminen on tänä päivänä yhä enemmän yksityisten, aktiivisten toimijoiden varassa. Digitalisaation on sanottu demokratisoivan tiedon luonnetta, kun informaatio on sähköisesti jokaisen ulottuvilla. Teoriassa näin onkin. Kuitenkin kirjan lukemiseen tarvitaan vain lukutaito, oikeanlaisten sähköisten sovellusten hallitseminen ja päivittäminen on oma taitolajinsa, joka ei tälläkään hetkellä ole kaikille mahdollista eikä helppoa. Kysymys on tiedon saavutettavuudesta. Aiheellista on pohtia laajemmassa katsannossa myös sitä, mitä seuraa kun yhteiskunnan perintö on yhä enemmän epävarman ja hauraan teknologian varassa.

Kirjastojen tehtävä kulttuuriperinnön vaalijana tulee nähdä myös kirjastossa työskentelevien ihmisten ammattitaidon arvostamisena. Kirjastojen henkilökunta on perinteisesti välittänyt tietoa kirjoista ja kirjallisuudesta, joka omatoimikirjastoissa tai kirjastojen jopa kokonaan puuttuessa jää ihmisten itsensä, sekä kunkin intressien ja mahdollisuuksien varaan. Tämän merkitys kulttuuriperinnön ja laajapohjaisen sivistyksen kannalta on jäänyt vähälle huomiolle.

 

Keskustelua siitä, millaista kulttuuriperintöä olemme näillä päätöksillä jättämässä, tulisi käydä koko ajan.

Eva-Liisa Raekallio

Kirjoittaja järjesti loppuvuodesta 2014 TYY:n kirjaston kurssi- ja muita kirjoja Martin Kulttuuriolohuoneen kirjastoon.

Lisätietoa: 

https://martinkulttuuriolohuone.wordpress.com/
http://www.tylkkari.fi/kulttuuri/vain-kuolleen-ruumiini-yli
http://uusi.voima.fi/artikkeli/2011/minne-menet-kirjastoon-2/

Olin pitkään sairaslomalla, yhtaikaisen poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksen takia. Kerrassaan karsea tauti, enkä ole koskaan kesällä kipeänä paitsi ehkä vatsataudissa. En jaksanut roikkua koneellakaan, mutta se mitä medioita seurasin niin todella masentavia uutisia harva se päivä jo ennen sängynpohjalla makaamista.

Tänä kesänä on nähty poikkeuksellisen paljon väkivallantekoja, Nizzan ja Munchenin terroriteot ja Afganistanin tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Muitakin olisi; Yhdysvalloissakin väkivalta ja epävarmuus jatkuvat ja Turkin tilanne jatkuu vaikeana. 

Jollain tapaa terroriteot kertovat yleisestä toivottomuudesta ja näen tapahtumat ennen muuta rakenteellisena kysymyksenä. On liian yksinkertaistavaa sivuuttaa ne yksittäistapauksina. Yhteiskunnan pitäisi huolehtia jokaisesta jäsenestään ja kaikilla tulisi olla paikka jonne kuulua. Turvattomuus ja juurettomuus purkautuvat liian helposti äärimmäisinä tekoina.

Yhdysvaltojen tulevista presidentinvaaleista vielä, Bernie Sanders menestyi hyvin demokraattien ehdokaskisassa, tullen toiseksi. Tämä osaltaan kertoo siitä, että on selkeä tilaus vasemmistolaisemmalle politiikalle. Sanders edusti raikasta tuulahdusta poliittisessa kentässä. On kiintoisa seikka että hän liittyi demokraattiseen puolueeseen vasta viime vuonna, niin se taisi olla. 

Obaman kausi on pian kulunut. Hänen presidenttiytensä edusti alkaessaan toivoa ja uuden alkua. Tällä hetkellä sitä on analysoitu ristiriitaisemmin. Obama sai kuitenkin hyviä asioita aikaan, ja hänen kausiaan tulisi aina tarkastella sen kautta, että hän toimi kaiken aikaa republikaanienemmistöisen senaatin kanssa, joka luonnollisesti toimi presidentin uudistuksia ja aloitteita vastaan. Ylipäätään muutokset vievät paljon aikaa.

Briteissä Labour-puolueen johdossa vain lopulta hetken ollut Jeremy Corbyn on jo nyt saanut haastajan. Hänen valintansa oli myrskyinen. Corbynin linjaukset sen sijaan puhuivat ennen varsinaista valintaa todella vasemmistolaisesta, ja brittien yhteiskuntaa hyvällä tavalla kehittävästä Labour-politiikasta. Minulle tulikin yllätyksenä, että niinkin vasemmistolainen henkilö saattoi tulla valituksi  erittäinkin maltillisena tunnetun Labourin johtoon. Selkeästikin, haastajan ilmestyminen  tässä vaiheessa kertoo siitä, että maltillisemmalla linjalla on puolueen sisällä yhä vankka kannatus.

Ensi keväänä Suomessa koittavien kunnallisvaalien tulos ja äänestysprosentti huolestuttaa. Voi hyvin olla, että viimeksi persuja äänestäneet ovat puolueen hallitustaipaleen aikana lopullisesti menettäneet uskonsa politiikkaan ja nimenomaan äänestämiseen ja sen merkitykseen. Olen ennenkin tätä pohtinut, mutta uskon, että esimerkiksi Vasemmistoliitto (kuten demaritkin) menetti ääniä persuille hallituksessa tekemiensä ratkaisujen takia, ja vasemmisto vahvistuu vain vahvalla vasemmistolaisella politiikalla ja sillä, että saadaan äänestäjien luottamus takaisin.

Olisin todella toivonut, että Floridan verilöyly olisi jäänyt viimeiseksi lajissaan Yhdysvalloissa ja että siitä olisi alkanut uusi aika, jolloin sikäläiseen aselainsäädäntöön puututtaisiin aidosti ja että ihmisten asenteissa olisi nähty nopea muutos. Kuitenkin vähän aikaa sitten taas kaksi uutta uhria ammuttiin, senkertaiset tapaukset liittyivät osaksi poliisiväkivallan surullista jatkumoa kun valkoiset poliisit ampuivat  tummaihoiset amerikkalaiset Alton Sterlingin ja  Philando Castilen. 

Tilanne on siitä vain kärjistynyt, kun pari päivää sitten Dallasissa ammuttiin viisi poliisia ja haavoitettiin seitsemää, jotka olivat kaiken päälle turvaamassa poliisiväkivaltaa vastustanutta, Black Lives Matter-liikkeen järjestämää mielenosoitusta.

Näin tiedon, että n. 40% valkoisista amerikkalaisista kokee että eri ryhmien välinen tasa-arvo on varsin hyvällä mallilla, kun taas saman verran mustasta väestöstä kokee ettei tilanne ole kunnossa. Tältä pohjalta on selvää, että jännitteet elävät ja voivat hyvin, tänäkin päivänä. Jo se että tarvitaan Black Lives Matter-tyyppinen liike, kertoo siitä että olemme tavallaan palanneet tässä kysymyksessä takaisin 1960-luvulle ja Martin Luther Kingin sekä kansalaisoikeusliikkeen aikaan.

Sitten samantien tulee mieleen Yhdysvaltojen lähestyvät presidentinvaalit ja sikäläinen politiikka. Republikaanit ovat toistaiseksi vaikutusvaltaisten liittolaistensa avulla estäneet aselakien tiukennuspyrkimykset enkä valitettavasti näe tähän olevan tulossa muutosta. Presidentiksi valitaan Hillary Clinton tai Donald Trump.

Päinvastoin kuin moni, en ole niinkään yllättynyt Trumpin suosiosta. Onhan tapahtunut ennenkin, että oikeistopoliitikan ja taloudellisesti tiukkojen aikojen tuloksena on usein noussut johtajaksi tai suosituimmaksi liikkeeksi henkilö tai puolue, joka osoittaa syntipukit etnisistä vähemmistöistä tai ryhmittymistä, sen sijaan että oikeistosuuntaus nähtäisiin ihmisten ja yhteiskunnan ongelmien syyksi. Trumpin kärki on kohdistunut vahvasti laittomaan maahanmuuttoon ja meksikolaisiin.

Ja juuri tällaisessa tilanteessa tarvittaisiin kansakuntaa yhtenäistävä ja vahvistava johtaja ja suuntaus. Eikä kysymys ole ajankohtainen vain Yhdysvaltojen osalta. Suomessa  esimerkiksi perussuomalaisten suosio ja Euroopassa laajemmin, äärioikeiston nousu kertoo samaa tarinaa. Nyt kuitenkin persutkin ovat jyrkässä alamäessä.  Persuja äänestettiin paljolti protestina vallitsevalle politiikalle. Vahva vasemmisto on todellinen vaihtoehto.

Poistin äsken itseni googleplussasta, tällainen pelkkä blogiperusta toimii paljon paremmin. Vielä on näköjään paljon säädettävää profiilin kanssa.

 Tässä eilen 3.7. Turun Sanomissa ilmestynyt mielipidekirjoitukseni. Olin lähettänyt sen lehteen 14.6.

****************************



Suomalainen kasvis- ja luomuruoka kunniaan!

Viime aikoina on virinnyt keskustelua ruoan alkuperästä. Ja aiheesta. Turun Sanomat uutisoi taannoin, että esimerkiksi nimensä perusteella suomalaiselta kuulostavat suurten lihavalmistajien tuotteet eivät välttämättä olekaan kokonaan kotimaista alkuperää. Halpa hinta ja määrä nousevat tuotannossa raaka-aineiden osalta kotimaisuutta tärkeämmiksi kriteereiksi. Kuntien elintarvikehankinnoissa on sama ongelma, julkisissa kilpailutuksissa painotetaan eniten hintaa. 

Ihmiset kuitenkin kaipaavat suomalaisesta raaka-aineesta Suomessa valmistettuja tuotteita ja ruokaa. Tämä nousee esille kerta toisensa jälkeen, ja lähiruoan merkitys on viime vuosina vain korostunut. Alan yritysten ja kuntien pitää vastata kuluttajien tarpeeseen ja osaltaan tämä onkin onneksi toteutunut. Liha-alan yritykset ovat onnistuneesti markkinoineet tuotteitaan suomalaisina. Sen lisäksi, että liha voikin olla osaksi ulkomaista, tuotantoa on myös ulkoistettu muualle. 

Lihan kotimaisuudesta intoiltaessa tulee muistaa, että vaikka liha olisi täysin suomalaista, se on silti useimmiten tehotuotettua. Tilanteessa, jossa ilmastonmuutos velvoittaa löytämään myös arjessa keinot hiilijalanjäljen pienentämiseen, tulee lihankulutusta vähentää. Mikäli lihaa syödään, sen olisi tärkeää olla luomutuotettua. Tuotantoeläinten hyvinvoinnista on ehdottomasti pidettävä huolta. Vetäessäni Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton ekologiaohjelmatyöryhmää, korostimme ohjelmassa myös ruokatuotannon eettisyyttä ja ympäristöystävällisyyttä. Aika Turun yliopiston ylioppilaskunnan ravintolavaliokunnan puheenjohtajana opetti, että ruokaloiden hankintaperiaatteiden muuttaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. 

Lihalle on erinomaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi linssit sopivat hienosti omaankin kokkaukseen, ja ovat lihaa paljon edullisempia. Kotimainen nyhtökaura tekee tuloaan rytinällä. On syytä toimia sen puolesta, että liha-alan yrityksissä eläinten hyvinvoinnin turvaaminen nousisi ensin tärkeysjärjestyksessä, ja sitten markkinoinnissa suomalaisuuden rinnalle. Myös kuntien elintarvikehankinnoissa ja kaikissa suurkeittiöissä pitää ottaa vastuullinen suunta ympäristön ja eläinten hyväksi, kasvispainotteisen ruokalistan puolesta.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2705965/Suomalainen+kasvis+ja+luomuruoka+kunniaan