Pidin eilen maanantaina alustukseni pääkirjastolla otsikolla "Yhteiskunta ja vapaa tiede". Meillä oli oikein antoisa keskustelu. Olin kyllä ihan liian väsynyt, kirjoitin runoja vielä aamuviideltä. Sain inspiraation lauantai-illan runoillasta, jossa olin kaverin kanssa.

Runoyhdistys Nihil Interit
http://nihilinterit.wordpress.com/

täytti 20 vuotta, kaverin runoja on tapahtuman aikaan julkaistussa kokoelmassa. Olen itsekin silloin tällöin jotain raapustellut, mutta nyt tuli oikein sisäinen pakko kirjoittaa. Runoilta tietysti vaikutti mutta raastavat ihmissuhteet toimivat vielä parempana sytykkeenä inspiraation roihulle.

Enkä siis ollut mitenkään parhaassa terässä alustamaan, kaukana siitä. Mutta siitä huolimatta meni ok. Kyllä muidenkin mielestä, minua tultiin kiittelemäänkin. Oli kuitenkin karua huomata, että kaikki median vaiennustaktiikat yolakiprosessin aikana ynnä muut tulivat ihmisille pitkälti yllätyksenä. Karua, vaan ei yllättävää. Eiväthän taktiikat olisi onnistuneet jos porukka olisi prosessista kartalla.

Ja kahden viikon päästä alkaa Kirjiksen lukupiirimme yliopistoinstituutiosta. En ole mitään ihmeen hienoa otsikkoa sille vielä keksinyt. Saa nähdä paljonko sinne tulee väkeä, voi olla että vain muutama tyyppi. Kyllä me Tuomaksen kanssa toivoisimme osallistujia, ja siksi väsäsin tiedotteen Tylkkäriin lähetettäväksi niin, että se ilmestyisi viime perjantain lehdessä.

No, tiedotetta ei näkynyt, ja kun soittelin asiasta, syynä oli se, että viesti meni ohi. Näin saattaa tietysti käydä, mutta ehkä kiintoisampi oli päätoimittajan toteamus siitä, että aiheemme on keskimääräistä kiinnostavampi ja tiedote tulee sillä perusteella seuraavaan lehteen. Näin lienee tosiaan turvallista todeta, kun käsittelemme mm.sellaisia kysymyksiä kuten tieteen vapautta uuden yliopistolain aikana, managerialistisen hallintapolitikan ja uusliberalismin esiinmarssia yliopistoissa ja uutta yliopistojen joustavaa ja dynaamista työntekijä- ja opiskelijasubjektia.

Osallistuin aiemmin tänään Hiljan kävelylle, jonka varrella mitattiin melutasoja eri paikoissa matkalla keskustasta Koroisiin. Saimme pisteyttää paikat asteikolla erittäin miellyttävä-erittäin epämiellyttävä. Enkä voinut edes perillä antaa parasta arvosanaa. Liikenteen taustakumu seurasi meitä aina Koroisten perukoille. Ja Koroinenkin näyttäytyy gryndereille ja heidän kavereilleen politiikassa vain uutena neitseellisenä maaperänä, joka siis ilman muuta pitää rakentaa mahdollisimman täyteen.

Vaikka Turun Vasemmistoliiton julkilausuma ei asettunutkaan täysin kielteiselle kannalle myymisen suhteen, kuitenkin vassin kilan johtokuntaryhmän linja myyntiin ja vuokraukseen saatiin kokonaan kielteiseksi, Jee :) Linja kuitenkin hävisi äänestyksessä demarien aiemmasta pehmentyneelle linjalle. Ei yllättävää mutta ihan loistavaa, että onnistuimme toimimaan lopulta yhtenäisenä ryhmänä ja osoittamaan ajavamme turkulaisten parasta.

Olemme pitäneet yhteisiä ryhmäkokouksia varsin usein, ja onnistuneet toimimaan porukkana myös varsin usein. Tämä viimeviikkojen myyntihärdelli nyt on uusin esimerkki, mutta kun vaikka keväällä koko muu johtokunta halusi myydä erään päiväkotirakennuksen päiväkotitoimintaa ylläpitävälle yritykselle, vassilaiset vetivät päätöksen äänestykseen ja vaikka lukemat olivatkin murskaavat 11-2, silti on loistojuttu että saimme taas todistetuksi, että vassilaiset ymmärtävät ihmisten arkea ja tajuavat, että kaupunki on paras taho ylläpitämään kaupungin päiväkotitoimintaa. Yrityksethän nyt voivat aina mennä konkkaan. Ja se toki on vain yksi syy vastustaa yritysten ehdoilla ja voimin pyöritettävää kaupunkia.

Taannoin kilan johtokunnassa oli käsiteltävänä leikkikentän rakennuttaminen. Silmiinpistävää oli se, miten valmiiksipureskellun päätösesityksen mukaan tavoitteena oli rakentaa yritysyhteistyönä Muumileikkipuisto, siis teeman ympärille rakennettu kuvio. Juttelimme aiheesta yhteiskokouksessamme ja olimme kaikki kolme yhtä mieltä siitä, että tällainen kehitys ei ole toivottavaa. Lopulta rakenteille tuleekin vain muumihenkinen puisto. Voitosta ei voi puhua.

Minusta kyse on kokonaisuutena sekä kaupunkitilan käytöstä yleensä.  Taloudellisessa mielessä puhutaan siitä, että yritys maksattaa kaupunkilaisilla kalliit, EU-standardien mukaiset leikkilaitteet, mutta laajemmin siitä, millaista lapsuutta rakennamme, kun kaikki tilat ovat tarkasti ohjelmoituja ja niissä toimiminen tapahtuu sitä kautta ennalta mietityn kaavan mukaan. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää mahdollistaa lapsille mielikuvituksen rajaton käyttö. Siihen lapsi ei välttämättä tarvitse muuta kuin ehkä liukumäen, keinuja ja hiekkalaatikon ja jotain monikäyttöisiä leluja. Ilman mitään spesifiä teemaa.

Tästä tuli mieleen Tumman veden päällä, jonka kävin katsomassa Hesan tämänkertaisen työkeikan lopussa. Oli hyvä kyllä. Ahdistava se kyllä oli, vaikea tosin kuvitella mitään muutakaan tunnetta mitä tuollainen aihe herättää lähtökohtaisesti. Leffassa oli myös toivoa ja uskoa. Leffan yleissävy oli kaikkiaan kuitenkin suhteellisen kevyt, liittyen ehkä tavoitteeseen saavuttaa mahdollisimman suuret kävijämäärät, tiedä sitten.

Saatan mennä katsomaan sen uudestaankin, saa nähdä...Leffa kuitenkin toi oman lapsuuden niin elävästi mieleen, että pitää miettiä montako kertaa sen katsoo. Muistan niin hyvin sen, miten oma huone oli monesti ainoa rauhallinen paikka kodissa ja miten minäkin pääsin viettämään pitkiäkin aikoja isovanhempien, tuttujen ja naapureiden luona lyhyelläkin varoitusajalla. On lopulta outoa miten vähän perheväkivallan ja alkoholismin luvatussa maassa Suomessa on tehty leffoja perheväkivallasta ja alkoholismista. En ainakaan nyt muista kovin montaa.

Niin ja piti mainita vielä se, miten hieno juttu oli lukea tämä mielipide Turun Sanomista

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/536617/Tyottomien+virkistysleirit+tarkeita+arjessa++parjaamisen+valineita

Todella hyvä, jos työttömien arki ja sen edellytykset nousisivat enemmän keskusteluun. Tila- ja vuokrakysymysten osalta tulemme kyllä Päivin kanssa pitämään huolta turkulaisten tasa-arvoisemmasta kohtelusta.

Tänään sitten lopulta julkaistiin mielipiteemme Turun Sanomissakin. Ja otsikoksi oli toki nostettu Koskiniemen osuutta kuvaava pätkä. En tiedä saako kuvasta selvää, mutta skannasin mielipiteen Porissa matkustavalle Päiville niin pistinpä tännekin.

Paljon diibadaabaa, mutta selitystä sille, miksi yrityksen tilasta otetaan 300 euroa ja työttömille jaettavien ruokakassien varastoinnista 900 euroa, ei tarjottu. Tai no, vuokrauspäällikön selityksessä asiasta, jota vaadin, tosin todettiin että yksi yrityksen tilavuokran peruste oli, että ko. tilaan tarvitaan vuokralainen ilkivallan varalta. Vaikka ei ko. tiloissa ole ennekään ollut ilkivallan kanssa ongelmia. Eikä ko. hinnalla nykyään saa Turusta edes vuokrayksiötä.

***

Turun Vasemmistoliitto ei valitettavasti kategorisesti vastustakaan tilojen myymistä. Ikävä kyllä aiheesta julkaistiin julkilausuma, jossa todetaan, että joitain tiloja voi myydä. Tässä(kin) suhteessa olen kommunisti, en näe tarvetta myydä mitään kaupungin omaisuutta.

***

Perjantaina olin Vipun Rauha Palestiinaan-klubilla. Oli tosi mukavaa ja bändit takasivat hyvän menon. Oli tosi mukavaa nähdä paikalla myös porukkaa, ottaen huomioon että mainonta aloitettiin eri syistä turhan myöhään. Paikalla soitti mm. Zhok, joka veti hienon setin klezmer-musaansa.

Musiikki yhdistää parhaimmillaan... Stone Moon Jungle sekä Panda & Tim vetivät myös hymyn huuleen. Jälkimmäinen räjäytti pankin Jag är natsi-renkutuksellaan, ja kieltämättä tuli mieleen että tässä voisi olla Susanna Kosken ikioma teemabiisi. Kokoomuslaisissa on hyvin älykästä ja pystyvää porukkaa. aina ei kirjoituksistani saa käsitystä, että heitä arvostaisin, mutta kyllä pitää aina arvostaa osaavia ihmisiä, jotka onnistuvat ajamaan ideologiaansa menestyksekkäästi. Sitten on toisenlaistakin lähestymistapaa.... Tai ehkä vielä pelottavampaa on se, miten kokoomusnuorten teesit tulevat realisoitumaan päivänpolitiikassa, jos ja kun kokoomus tulee jatkossakin juhlimaan kannatuslukemillaan.

Vakavasti ajatellen, suomalainen yhteiskunta on syvässä kriisissä kun kokoomusnuorten tavoiteohjelma yleensä voidaan laatia tällaiseksi. Että joku ihan vakavissaan on valmis ajamaan mm. työehtosopimusten yleisitovuudesta luopumista lääkkeenä nuorten syrjäytymiseen. Kyse on mitä suurimmassa määrin syrjäyttävästä politiikasta. Kenelle tahansa elämänsä kanssa eri syistä ponnistelevalle on hirvittävän karua kuulla, miten vaikeudet loppuvat, kunhan vain itse päättää lopettaa ne.

Tänään kävin Mahdollisuuksien torilla, jonka avajaistapahtuma klubi oli. Paikalla oli paljon tuttuja ja ilahduttavan paljon porukkaa :) Näytillä oli mm. TST:n taidepajaprojekti. Juuri sellaisesta touhusta on pois, mitä enemmän Turun kaupunki veloittaa vuokrissa...Kävin morjestamassa ihmisiä myös Animalian kojulla ja ostin kivoja Animalian pinssejä. Vanun koju oltiinkin keritty pakata jo pois kun kerkesin paikalle.

Eipä tämän päivän johtokunnan kokouksessa sitten mitään päätettykään. Mikä on kovin erikoista kun kyse on päättäjien kokouksesta. Puheenjohtaja oli kuulemma ilmoittanut samantien, että "on päätetty, että talousarvio jää pöydälle". Ookoo. Missähän ne päätökset sitten on tehty jo valmiiksi. Omituiselta kuulostaa sekin, että yhdessä vaiheessa ei enää saanut esittää kysymyksiä.

Ensi viikolla sitten käsitellään se uudestaan...Mielenkiintoinen käänne tosiaan. Nyt on tiedossa demarien myyntiä vastustava kanta, vasemmistoliittohan on onneksi tiedetty vastustajaksi jo etukäteen. Vihreiltäkin Päivi kysyi kantaa, mutta sitä ei kuulemma oltu vielä muodostettu, ja kaiken lisäksi toinen vihreä oli kokouksesta poissa. Ookoo.

Toisin sanoen kiinteistösijoittajat ja muut pelaavat nyt lisäaikaa lobbaukseen. Demarien ryhmän negatiivinen kanta oli hyvin iloinen yllätys. Kenties tämä on välttämätön strateginen ratkaisu romahtaneen kannatuksen takia, mutta mikäli lopputulos on kielteinen kanta myymiseen ja tämä linja myös pysyy, pitää olla tyytyväinen.

Mikäli touhulle ei panna pistettä, kaupungissa ei kohta mikään pieni ja varaton yhdistys rakenna mielekästä sisältöä ihmisten päiviin, eikä ole vuokra-asuntoja...Lista on loputon.

Kiinteistöliikelaitos siis haluaa myydä kiinteää omaisuuttaan. Kuten Turun Sanomien pääkirjoituksessa viime perjantaina todettiin, "myy ja vuokraa takaisin on yritysten yleisestikäyttämä menettely laiskan pääoman vapauttamiseksi". Kaupunki on niin kovin. kovin köyhä. Tältä pohjalta kyllä ihmetyttää, että on varaa maksattaa turkulaisilla kerta toisensa jälkeen käsiin räjähtävät rakennus- ja remonttikustannukset. Kilpailutuksen seurausta tämäkin. Yritykset vetävät turkulaisia höplästä.

Ihan jatkuvasti kilan papereita lukiessa joutuu ihmettelemään, miten kova pokka virkamiehillä on hyväksyä kymmenientuhansien eurojen laskut. Se TST:n remonttikustannuksen ylitys taisi olla miljoona euroa, ellen täysin väärin muista.

Viimeksi kokouksessa minähän esitin monta asiaa, senkin, että johtokunnan tulisi olla valvova elin ja että meillä on vastuu turkulaisille. Taisin tästä jokin aika sitten kirjoittaakin. Valvonta pitää oikeasti organisoida  ja vieläpä itse hoitaa se On suorastaan naurettavaa että syydetään rahaa kahmalokaupalla hukkaan. Tai no, kyllähän johtokunnassakin istuu remontti- ja rakennusfirmojen omistajien kavereita, jotka ovat velkaa vaalituestaan.

Pitää vaan olla tiukkana. On todella hyvä, että vasemmistoyhmämme johtokunnassa oli yksimielinen ehdottoman kielteisestä kannasta omaisuuden myyntiin. Kaikesta emme ole valitettavasti voineet olla samaa mieltä, mutta huomisessa kokouksessa jäsenet ovat yksimielisiä. Turun hallitussopimus mahdollistaa juuri tällaisen, kaupungin johtamisen yrityksen tavoin. Mutta Vasemmistoliitto voi olla ja onkin nyt vaihtoehto.

Tässä kirjoittamani, Päivi Takkisen ja minun yhteinen mielipide Turun tavasta kohdella työttömiä ja muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä. 



Turku ja työttömät


Turku tukee omistamissaan tiloissa ainoastaan taloudellisesti kannattavaksi katsottua toimintaa. Tällainen johtopäätös syntyy helposti, kun kaupunki veloittaa Turun Seudun Työttömät ry:ltä (TST) ruokakassien varastotilasta kolme kertaa sen vuokran mitä eräältä yritykseltä Turun parhaimpiin kuuluvalla paikalla ydinkeskustassa. 

TST on Suomen suurin alansa yhdistys, ja järjestää paljon toimintaa rakentamaan mielekästä sisältöä työttömien kenties tyhjiin päiviin. Yhdistys myös tarjoaa aterioita työttömienkin kukkarolle sopivaan hintaan, ja maksutonta liikuntaa sekä kerhotoimintaa. Ja tätä kaikkea se rahoittaa työttömien maksamilla jäsenmaksuilla ja ruokalatoiminnan tuotolla.

Turun kaupunki rahoittaa yhdistyksen toimintaa maltillisesti muihin kaupunkeihin verrattuna, tämän kautta rakentuu vain 10 % rahoituksesta kun muualla liikutaan parinkymmenen prosentin tietämissä. Yhdistyksellä on tällä hetkellä vakituiset tilat Kanslerintiellä, joihin se saa vain 50% vuokratuen. Loput 68.000 euroa vuodessa TST ry rahoittaa itse.

Turun kaupungin suhtautuminen usein vähävaraisten ihmisten ylläpitämiin yhdistyksiin näkyy myös Länsi-Suomen Somaliyhdistyksen vastikään solmitussa vuokrasopimuksessa. Yhdistys sai tilat vanhan Pansion koulun yhteydestä, eikä siltä perittävä vuokra ole sekään missään suhteessa yrityksen tilavuokraan.

Ja nyt kiinteistöliikelaitos haluaa kohentaa kaupungin taloustilannetta kiinteistöjen myynnillä. Tähän ei pidä missään nimessä mennä. Kaupungin tulee huolehtia siitä, että ihmisten omaehtoista, voittoa tuottamatonta toimintaa tuetaan kaupungin omissa tiloissa kohtuuhinnoin. 

TST, kuten muutkin vastaavat yhdistykset, tekevät merkittävää työtä yhteiskunnallisella tasolla työllistäen työttömiä. Mahdollisuudet tähän ovat erittäin heikot jo ilman kaupungin vuokralinjauksia.

Tämä kaikki kertoo siitä, millaista toimintaa kaupunki lähtökohtaisesti arvostaa ja tukee. Mielestämme TST:n ja yleensä pienten, ihmisten omin voimin pyörivien yhdistysten tekemä työ juuri rakentaa kaupunkilaisuutta ja luo tärkeätä ja mielekästä sisältöä ihmisten arkielämään. Kaikelle toiminnalle ei voi eikä saa pistää hintalappua, Turun pitää kohdella kaikkia turkulaisia tasa-arvoisesti.


*****

TST:n puheenjohtaja ei valitettavasti halunnutkaan lopulta olla mukana mielipiteessä, ei halunnut syyllistää Turun kaupunkia jne jne. Minusta tämä ei ole paras mahdollinen tapa palvella työttömien etua.

Tähän liittyy myös se, että yhdistyksestä toivotaan käytettävän nimeä Turun seudun TST ry, mieluummin kuin puhutaan työttömistä. Missä siis on lupa olla työtön jos ei edes omassa yhdistyksessä. Tämä kuvio on jotain sukua Suomen akateemisten naisten liiton halukkuudelle olla leimautumatta poliittisesti, kun blogitekstiin ei saanut laittaa sanaa "vasemmistolainen". Ja sille, ettei saisi missään nimessä vanheta tai muuttua, vaan pysyä ikuisesti nuorena, kauniina ja hoikkana. Tietyt termit ja tavat elää ovat muotoutuneet häpeällisiksi, kaikessa pitäisi noudattaa normatiivista kaavaa oikeasta elämästä.

Niin se vielä Liberacesta, että oli siinä toki jotain heikkouksiakin, lopun tietty siirappisuus oli hieman ärsyttävää. Mutta jos käsikirjoituksessa olikin joitain puutteita, upeat näyttelijät ja tyylitelty ajankuva jne. pelastivat.

Minusta oli jotain todella hienoa siinä, että sekä Douglas että Damon tekivät leffan tietäen, ettei sitä oman kulttuurin suurinta tunnustusta, kultaista ukkoa ole mitään mahdollisuuksia saada. Kyllähän sellaiset petaavat töitä myös jatkossa. En toki tiedä heidän motiivejaan, mutta tällainen herättää silti uskoa siihen, että näyttelijät saattavat tehdä jotain ihan taiteenkin vuoksi, rakkaudesta työhönsä.

Tästä aloin pohtia pian eduskunnan käsittelyyn tulevaa tekijänoikeuslakia ja sitä, että se on kerännyt niin paljon allekirjoituksia, sekä muistaakseni kaikkien poliittisten nuorisojärjestöjen tuen. Allekirjoittajat haluavat muun muassa estää musiikin laittomasta nettilatauksesta säädetyt rangaistukset. En ole itse allekirjoittanut sitä enkä tule allekirjoittamaan.

Vasemmistoliitossa ollaan vahvasti sitä mieltä, nuorisosiivessä ainakin, että nettilatailu jne on ok. Olen aina ihmetellyt vasemmistolaisten tiettyä epäjohdonmukaisuutta tekijänoikeuskysymyksissä. Miksi teollisuustyöläisten oikeuksia ollaan valmiit puolustamaan, mutta ei vastaavasti kulttuurin saralta leipänsä hankkivien. Kukaan ei ole vielä onnistunut selittämään asiaa minulle niin, että tämän tajuaisin.

Minusta myös muusikon tai näyttelijän ym. tulee saada työstään asianmukainen korvaus. Siksi esimerkiksi käyn mielelläni leffateatterissa vaikka toisenkin kerran katsomassa hyvän elokuvan. Taidan  mennä ensi viikolla uudestaan Liberacea katsomaan, tällä kertaa porukassa :)