Luin äskettäin harvinaisen oikeaan osuneen kolumnin Anna-lehdestä. Suomen suurimmat naistenlehdet, Anna ja Me Naiset ovat yleensä varsin takuuvarma tapa saada aivot narikkaan. Mutta viimeisimmissä lehdissä on ollut myös kantaaottavampaa sisältöä, tätä vauhtia lehdet ovat muuttumassa mielenkiintoisiksi.

Haastavampaa sisältöä on jopa siinä määrin että ensin piti kirjoittaa Sari Helinin 3.9. ilmestyneestä kolumnista "Oodi selluliitille",

 http://www.anna.fi/sarihelin/oodi-selluliitille/

kun jo tuli mieleen sisarlehden taannoinen, Anu Silfverbergin kirjoittama kolumni
"Huono, mutta myös ruma"

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kolumnit/anu_silfverbergin_kolumni_huono_mutta_myos_ruma

Jos nyt kuitenkin aloitan Helinin kolumnista. Kumpikin lehti pyrkii olemaan mahdollisimman neutraali, josta syystä ne ovat asemansa saavuttaneetkin. Helinin tekstissä oli kuitenkin mukavasti reipasta otetta ja pakko sanoa että olen harvoin lukenut yhtä tarkkanäköistä tekstiä aiheestaan. Tämä lause
"Me mukamas länsimaiset naiset paheksumme uskontonsa takia hunnutettuja naisia, vaikka olemme itse valmiita verhoamaan peräpäämme vain sen takia, ettei se näytä samalta kuin Gisele Bündschenin pylly photoshopatuissa kuvissa. Giselelläkin on muuten takuulla selluliittia" osoittaa yksinään, että Helinillä on oikea meininki.

Kolumni herätti jälleen kerran pohtimaan median merkitystä länsimaisen naisen kontrolloijana. Minusta photoshoppaus on institutionalisoitunutta väkivaltaa naiseutta kohtaan. Miten lopulta eroavat länsimaisen naisen ulkonäköön kohdistetut yltiöpäiset ja epärealistiset vaatimukset muslimimaissa tapahtuvasta naisten hunnuttamisesta.

Toisessa kulttuurissa kontrolloidaan paljastamalla, toisessa piilottamalla. Päämäärä kummassakin tapauksessa on pitää naiset ruodussa. Jatkuva huono omatunto omasta ulkonäöstä on oiva keino kiinnittää naisten huomio epäoleellisuuksiin ja kun kalenteri täyttyy itsensä puunaamisesta, aikaa jää vähemmän oikeasti tärkeisiin asioihin.

Silfverberg pohti kolumnissaan feminismiä:
"Naisliikkeen sisälläkin kannetaan säännöllisesti huolta siitä, että feminismillä on huono maine, joka pitäisi korjata. Mutta väitän, ettei mitään sekaannusta ole. Jotkut "miesasiamiehet" toki väärinymmärtävät tarkoituksella, mutta he jatkavat sitä, kunnes aurinko sammuu, vaikka kaikki Suomen naistutkijat valjastettaisiin vääntämään lopullista selitystä rautalangasta. Mutta ennen kaikkea on vain monia, jotka eivät pidä feminismistä. Koska ovat käsittäneet sen ihan oikein. Feministit haluavat asioita, joita muut eivät halua, kuten sukupuolijärjestelmän kyseenalaistamista, rahan uus­jakoa tai äitimyyttien romuttamista. Ikäviä juttuja!"

Tasan näin. Laasaset ja muut miesasiamiehet eivät halua ymmärtää feminismiä oikein koska se edellyttää itsekritiikkiä johon ei ole rahkeita.

Ja sitten mietin erästä keskustelua jokin aika sitten. Pohdin kaverin kanssa, miksi Turussa syntyi iso kohu Myllysillan pieleen ikuistetuista patsaista. Tosiaan hirveä elämä saatiin aikaan muutamasta patsaasta, jotka kuvaavat arkisia, tavallisia ihmisiä. Niitä on pidetty rumina. Kuvanveistäjä Kari-Petteri Kakon patsaat kuvaavatkin jokaikisen laskoksen ja rypyn kaunistelematta. Ehkä "Tähtiin tähyäjien" suurin rikos on se, etteivät he pyydä olemustaan anteeksi.
http://www.turku.fi/public/?contentid=526086&nodeid=4354

Minusta äläkässä on pitkälti kyse poikkeamaan reagoinnista. Hahmojen olemus poikkeaa niin räikeästi siitä nuoruutta, kauneutta ja sileyttä esittävästä kuvastosta johon olemme tottuneet, että jo se yksinään on riittänyt patsaiden vierastamiseen. Minusta patsaat ovat huikean piristäviä juuri tuon poikkeavuutensa takia. Elämme kertakaikkiaan yksisilmäisessä ja suvaitsemattomassa yhteiskunnassa.