Osallistuin viime viikonloppuna 13.-15.3. European Leftin koulutuspoliittisen työryhmän kokoukseen Prahassa Vasemmistoliiton koulutus- ja tiedepoliittisen työryhmän edustajana. Kokous oli perjantaina ja viikonloppuna pidettiin symposiumi "Koulutus naisten näkökulmasta" -Education seen through women's eyes".

Minulla oli siellä esitelmä, minut kutsuttiin viime syksynä puhumaan pohjoismaisen naisen koulutuksen historiasta ja otin tapausesimerkiksi oman isoäitini tädin, jonka tarinan ja taistelun tunnen tietenkin todella hyvin.

Esitelmäni otsikko olikin sitten  "How women got into higher education in Finland- a case study of the first female veterinarian in Europe, Agnes Sjöberg". Koko päivä otettiin videolle ja se on kai tarkoitus julkaista jossain kohtaa.

Puhujia oli eri puolilta Eurooppaa ja oli kunnia olla yksi monista ansioituneista naispuolisista puhujista. Päivän aikana pidetyt puheenvuorot ja käydyt keskustelut kertoivat selvää tarinaa siitä, että koulutuksen ja akateemisen uran rakenteellinen epätasa-arvo on joka tavalla vielä todellisuutta eurooppalaiselle naiselle. Eurooppalaisella vasemmistolla on paljon työtä edessään vielä.

Joitakin mieleen jääneitä esimerkkejä mainitakseni, ranskalainen mikrobiologian professori Janine Guespin kertoi siitä, miten Ranskassa naisten on vaikea edetä akateemisella uralla, miten naispuolisia professoreja on vähän suhteessa naispuolisiin opiskelijoihin. Näin on Suomessakin. Guespin painotti, että Ranskassa yliopistomaailmaa valjastetaan yhä enemmän palvelemaan talouselämän intressejä. Tämäkin pätee Suomeen ja tämä on asia jota olen itsekin pohtinut paljon.

Itävaltalainen filosofi Birge Krondorfer pohti mm. foucaultlaisittain sitä, miten nykyään Itävallassa pidetään yliopiston tehtävän muutosta väistämättömänä ja vain realismina. Hän kritisoi tätä mielestäni todella pätevästi, kuten sitäkin miten naistutkimus on muuttanut nimeään sukupuolentutkimukseksi liian usein feministisen painotuksen kustannuksella.

Kokous ja symposiumi kaiken kaikkiaan loivat uskoa siihen, että eurooppalaisen vasemmiston keskuudessa on halua ja ennen kaikkea voimaa suunnanmuutokseen!

Takana on erittäin kiinnostava viikonloppu. Osallistuin lauantaina European Leftin koulutuspoliittisen työryhmän kokoukseen Brysselissä Vasemmistoliiton koulutus- ja tiedepoliittisen työryhmän edustajana. Keskustelu oli erittäin hedelmällistä, ja kun keväällä pidetään seuraava kokous, minut kutsuttiin sinne puhumaan naisen asemasta koulutuksessa Suomessa, historiallisesta perspektiivistä. 

Ja myöhemmin, kun keskustelimme yleisesti ottaen naisten asemasta koulutuksessa, otin esille oman isoäitini tädin, Euroopan ensimmäisen naispuolisen eläinlääkärin Agnes Sjöbergin elämän osana tätä tarinaa. Agnesin elämä oli todella rankkaa, hän taisteli miehistä ylivaltaa vastaan joka tasolla. Ensin hänen isänsä vastusti tyttären kouluttautumista, sitten hän kohtasi ainoana naispuolisena opiskelijana valtavaa ylenkatsetta ja vihamielisyyttä. Ja kun hän lopulta pääsi tekemään omaa tutkimusta, miehet varastivat hänen tutkimustuloksiaan ja mitätöivät työnsä tuloksia. Agnes on ehdottomasti idoleitani.

Viime päivinä on muutenkin tapahtunut paljon. Torstaina Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirihallitus paitsi päätti eduskuntavaaliehdokkaiden esityksestä kuun lopussa kokoontuvalle piirikokoukselle, myös hyväksyi ekologiaohjelmaryhmämme työn tuotoksen julkaistavaksi, lopultakin. Sitä ei tosin julkaista piirin nimissä vaan ryhmämme nimissä. Mutta ottaen huomioon, että kokouksessa esitettiin jopa, ettei tekstiä lainkaan julkaistaisi, olen erittäin helpottunut ja huojentunut. Miltei vuoden kestänyt työmme ei siis valu tyhjiin vaan alkuperäinen päämäärämme tukea puolueen työtä saa toteutua.

Viime aikoina ei ole ollut siis aikaa rentoutua edes viikonloppuisin, heh. Edeltävä viikonloppu meni sekin vähän niinkuin työn merkeissä kirjamessuilla Riikan kanssa päivystäessä ja toriparkista puhuessa. Illalla tosin oli vapaatakin, pidimme lukupiirin Heikki Patomäen kirjasta Tulevaisuuden politiikkaa (suosittelen muuten todella lämpimästi, siinä on älykäs mies). Ja sitten menimme keikalle :D Tässä messupäivystyksen kuvia. Toriparkkivääntö senkun jatkuu vaikka kaupunkisuunnittelun suuntaa pitäisi nyt todenteolla muuttaa. Turussakin.

Tässä alla Turun Sanomille 20.9. lähetetty minun ja Eila Hannulan mielipide, jota ei ole vieläkään julkaistu lehdessä.

Vuokra- ja sosiaalinen asuminen Turussa
 
Asuminen on Turussa kallista, kuten muuallakin Suomessa. Erityisen kallista se tietenkin on pienituloisille ja eri tavoin heikossa asemassa oleville kaupunkilaisille, kuten työttömille, opiskelijoille ja huonokuntoisille vanhuksille. Toisaalta on selvää, että jo maamme perustuslaki velvoittaa kuntia asuttamaan ihmiset.


Kaupungin vuokra-asunnot ovat monelle asukkaalleen elintärkeitä. Asunnottomat ja kaikkein köyhimmät eivät saa kotia kovilta yksityisiltä markkinoilta, ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät siis kunnan tarjoamat vuokra-asunnot. Niistä on pidettävä kiinni. Turkulaisten eriarvoistumista ehkäistään myös siten, että kaupungin omia vuokra-asuntoja on tasaisesti ympäri kaupunkia.


Vanhusten laitoshoitoa ollaan jatkuvasti vähentämässä ja vanhusten asuminen kotonaan on jatkossa yhä yleisempää. Tämä on haaste joka tulee ottaa vakavasti myös Turussa, että miten esimerkiksi pienituloiset ja huonokuntoiset vanhukset asuvat kotonaan, jos ei ole varaa korkeisiin vuokriin.


Tilanne on täällä Turussa se, että TVT perii markkinaehtoisia vuokria. Vuokrien kohtuullistamista helpottaisi, jos Turun kaupunki alentaisi TVT:n osalta pääomatuottotavoitetta ja laskisi pääomalainakorkoja. Tämä tulee ottaa huomioon tänä syksynä, kun laaditaan kaupungin talousarviota. 

Pienituloisten arkea helpottaisi tuntuvasti, jos vuokralla asuvien ansiotulokehitys sekä tukimuotojen, kuten työttömyyskorvauksen, opintotuen ja eläkkeen taso huomioitaisiin vuokrassa. Mitä vähemmän on varaa maksaa vuokraa, sitä enemmän tulisi saada tukea asumiseen.


Vuokra-asuntomarkkinoihin ei saa keinotekoisesti vaikuttaa myymällä asuntoja.  Mikäli asuntoja ei saa vuokrattua, tulisi ongelma ratkaista alentamalla vuokratasoa. TVT:n tuleekin säilyttää nykyinen asuntokanta monipuolisena jatkossakin. Ihmisten kodeilla ei saa tehdä bisnestä.

        Eva-Liisa Raekallio
        Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikunnan jäsen, asukasaktiivi

        Eila Hannula
        Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikunnan jäsen, asukasaktiivi

Tähän viikkoon on tosiaan mahtunut kaikenlaista. Tuon tiistainkin jälkeen, onneksi kuitenkin positiivisiakin asioita. EU-komissio on kehottanut jäsenmaita monipuolistamaan energiantoimittajiaan ja vahvistamaan energiaomavaraisuutta, jotta riippuvuutta Venäjästä saataisiin vähennettyä. Suomen hallituksen päätös ydinvoimayhteistyöstä venäläisten kanssa sotii tätä periaatetta vastaan, vaikka se periaatteessa vähentää Suomen riippuvuutta venäläisestä kaasusta ja öljystä.

Ratkaisulla on moniulotteiset seuraukset. Tässä tilanteessa olisi mielestäni viisasta lisätä energiaomavaraisuutta panostamalla uusiutuviin energiamuotoihin. Ydinvoiman pitäisi olla menneisyyttä.

Vihreät jättivät hallituksen päätöksen seurauksena. Ympäristöministeri Ville Niinistö totesi ratkaisun heijastavan suomettuneisuutta. Minusta tämä oli erikoinen kommentti ottaen huomioon, että vihreät nimenomaan jäivät hallitukseen, kun hallitus muutama vuosi takaperin hyväksyi kaksi ydinvoimalupaa.

Turun Sanomien Hannu Miettusen sanoin" Vihreät eivät vastusta ydinvoimaa sinänsä, vaan venäläistä ydinvoimaa". Kyllä taas repesin. Miettunen on viime aikoina kerta kaikkiaan toistuvasti osunut siihen kuuluisaan naulan kantaan, hänen taannoinen kolumninsa "Olli A. Manni- aina paikalla kun tapahtuu", oli hauskinta mitä olen Turun Sanomista lukenut vuosiin.

Ja loppuviikosta Jyrki Yrttiaho ilmoitti vetäytyvänsä Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaiden jäsenäänestyksestä, ettei hän aio asettua ehdolle. Hän jättää jälkeensä yli 4600 ääntä jotka nyt hajoavat ympäriinsä. Ratkaisu vaarantaa mahdollisuuksia maakunnan kolmanteen lisäpaikkaan eduskuntavaaleissa, täytyykin nyt vain toivoa ettei Yrttiahon ratkaisu heikennä vaalitulosta.

Turussa riemuittiin tässä välissä telakkauutisesta. Suomen valtio osti Turun telakan yhdessä saksalaisen Meyerin kanssa. Ja päätöksen saatua lopulta sinettinsä Turun telakka sai upeimman lahjan vuosikausiin; 10 000 henkilötyövuotta. Ratkaisun vaikutukset Turun ja samalla Varsinais-Suomen teollisuudelle ja alihankintaverkostolle ovat tietenkin hienot.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on saanut paljon positiivista julkisuutta Turun telakan pelastajana, vaikka harasi viimeiseen asti valtion mukaantuloa vastaan. Vasemmistoliitto teki paljon työtä telakan puolesta mutta Vapaavuori sai propsit monen silmissä median myötävaikutuksella. Minusta Turun telakka tai yleensä Suomen laivanrakennusteollisuus pelastuu lopullisesti valtion sataprosenttisella omistuksella, yritysriippuvuus on kuitenkin aina epävarmaa kuten on nähty. Ties kuinka monta omistajaa Turunkin telakalla on ollut varsin lyhyessä ajassa.

Ja tänään oli Turku Pride, joka oli menestys. Toivottavasti oikeus olla oma itsensä on jonakin päivänä Suomessa itsestäänselvyys myös homoseksuaaleille, eikä oikeuden puolesta tarvitsisi enää marssia. Eduskunta äänestää kohta tasa-arvoisesta avioliittolaista, ja pakko sanoa etten ole toiveikas. Eduskunnan lakivaliokuntahan käytännössä hylkäsi kesällä tasa-arvoisen avioliittolain äänin 10-6 eli marginaali oli rajumpi kuin 2013. Arvokonservatiivien valta istuu eduskunnassa tiukassa.

No, kyllä tämä tästä. Nyt on aika flunssainen olo, mutta mikäli olo ei pahene niin taidan poiketa huomenissa Mahdollisuuksien torilla.

Viime tiistai, 16.9. oli aikamoinen päivä. Ensin luin aamulla Turun Sanomista Turun Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön puheenjohtajan Asko Mäen minua vastaan kohdistetun mielipidekirjoituksen ja sitten iltapäivällä vastaanotimme ekologiaohjelmaryhmän kokoukseen Mäen oman esityksen ohjelmaksi, vaikka ryhmämme on tehnyt yhteistyötä ohjelman eteen kuukausikaupalla.

 http://ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/676737/Turun+vuokraasunnot+turvassa

Mäki viittasi tällä Turun Sanomissa 10.9. ilmestyneeseen mielipiteeseeni vapaakauppasopimuksen vaikutuksista Turun vuokra-asuntotuotantoon

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/674555/Vapaakauppasopimus+vaikuttaa++Turun+vuokraasuntotuotantoon

Olen Turun Vasemmistoliiton hallituksena toimivan kunnallistoimikunnan jäsen joten kyllä meni aamukahvi väärään kurkkuun kun luin "Turun Vasemmistoliittoon itsensä yhdistävä Eva-Liisa Raekallio esitti kirjoituksessaan (TS 10.9.) sen verran erikoisia näkemyksiä, että on syytä tarkentaa järjestön kantoja. Ja tosiasioita."

Esitin puheenjohtajamme mielestä myös "mielikuvituksellisen epäilyn, että kiinteistöliikelaitos ja TVT petaavat maaperää Euroopan unionin (EU) ja Yhdysvaltojen (USA) väliselle vapaakauppasopimukselle (TTIP) ja että sopimus vaikuttaisi Turun vuokra-asuntotuotantoon".

Mäen mukaan "kaupan esteiden poistaminen lienee pääasiassa myönteinen asia Suomen vientiyrityksille. Esimerkiksi telakan työntekijät varmaan haluavat, että Turusta voidaan viedä risteilijöitä USA:han nykyistä paremmin ehdoin."

Jo ala-arvoinen herjaaminen "Turussa on jo ihan tarpeeksi ongelmia. Uusia ei tarvitsisi enää omasta päästä keksiä" riittäisi perusteeksi ihmetellä, miten kunnallisjärjestön puheenjohtaja toimii omaa ihmistä kohtaan, mutta Mäen kirjoitus herättää myös epäilyn siitä, lukiko hän mielipidettäni, tai ovatko vapaakauppasopimuksen kaikki seuraukset hänelle tuttuja.

Kyllä ainakin minusta suurimpia riskejä sopimuksessa on nimenomaan se, että Suomesta tulee monikansallisten, usein amerikkalaisten suuryritysten siirtomaa. Ja siirtomaan ainoa tarkoitus on juuri valmistaa raaka-aineita emämaan tarpeisiin ja toimia otollisena maaperänä yksityisten yritysten ja sijoittajien hankkeille, myös kiinteistöalalla. Ja laivanrakennuksessa.

Olen saanut kirjoituksestani yksinomaan myönteistä palautetta,  joten oli todellinen pommi lukea tämän tasoista kritiikkiä kunnallisjärjestön puheenjohtajalta. Puuttumatta kirjoituksen alatyylisyyteen, kyllä minusta Turun Vasemmistoliiton olisi nyt pitänyt tuoda esiin kielteinen kantansa kaupungin vuokra-asuntojen myymiseen, ja se olisi varmasti saanut paljon myönteistä julkisuutta tilanteessa, jossa TVT-yhtiön johtoa on Turun Sanomissa arvosteltu ja vuokra-asuntojen myyntiä vastaan on osoitettu mieltäkin. Mäen kirjoitus ei tule puolueen työtä turkulaisten hyväksi.

Mäki on arvostellut julkisesti Kansan Uutiset-lehdessä myös Li Anderssonia ja Jyrki Yrttiahoa, nyt hän toi puoluetovereiden arvostelun Turun Sanomiin.  Mielestäni Vasemmistoliitto tarvitsee toimijoita, jotka luovat toimintaan positiivista henkeä ja joiden työn kautta saadaan ihmiset vakuuttumaan siitä, että olemme pienten puolella.

Päätimme eilen sunnuntaina pidetyssä piirihallituksen kokouksessa järjestää jäsenäänestyksen piirin eduskuntavaaliehdokkaista. Todella hienoa, että ehdokkaita oli jopa yli sen mitä ehdokkaita saadaan asettaa!

Minusta on todella tärkeää että jäsenistö saa ratkaista ehdokkaat. Ehdokaslistalla on myös Jyrki Yrttiaho. Nyt kuuntelemme jäsenten kantaa; olen itse sitä mieltä että mitä enemmän ääniä puolue saa, sitä vahvemmaksi se käy. Mutta siis, kuunnellaan jäseniä.

Puolueen vahvistaminen mulla on tietenkin ollut päämääränä myös ekotekstin kanssa. Sen kanssa on nyt sellainen tilanne, että päätimme 19.8. pidetyssä piirihallituksen kokouksessa vastaanottaa ryhmän puolelta valmiiseen tekstiin kommentteja 31.8. asti ja käsitellä teksti seuraavan kerran piirihallituksessa 14.9.

Elokuun kokouksessa ohjelmaryhmälle ehdotettiin mm., että jos irrotettaisiin tekstistä osia eikä tulisikaan yhtenäistä ohjelmaa, jota olemme siis koko ajan olleet työstämässä. Päädyimme ottamaan muokkauksia vastaan elokuun loppuun asti ja tuohon mennessä tuli muokkausehdotuksia kolmelta ihmiseltä ja käsittelimme ne ohjelmaryhmässä.

Viikko sitten maanantaina pidetyssä piirihallituksen työvaliokunnan kokouksessa tekstiin tuli kuitenkin jälleen uusia muokkausesityksiä. Sitä mm. pidettiin liian hajanaisena ja ehdotettiin, että käsittelisimme kunkin kohdan teemat omissa kohdissaan. Niinhän olemme nytkin tehneet. Aivan kuin olisi pyydetty kirjoittamaan koko teksti uudestaan. Ei kovin mieltäylentävä viesti sen jälkeen kun on viettänyt koko kevään ja suuren osan kesästä tekstin parissa. Niin, minä olen sitä kirjoittanut kokouksissamme käydyn keskustelun pohjalta.

En siis tosiaan odottanut eilistä piirihallitusta kovinkaan suurella innolla. Mutta meni paremmin kuin odotin, joka suhteessa. Jäsendemokratia toteutuu upeasti kun eduskuntavaaliehdokkaista äänestetään, lisäksi ekotekstiä käsiteltiin hyvässä hengessä. Sen puolesta pidettiin niin hyviä puheenvuoroja ettei mun tarvinnut muuta kuin korostaa että ohjelmaryhmä on tehnyt vapaaehtoisena hartiavoimin työtä puolueen hyväksi, ja että minusta on tärkeää pitää kirkkaana mielessä päämäärä; kertoa ihmisille että Vasemmistoliitto kantaa vastuuta ekologisista kysymyksistä sekä puolueen vaalityön tukeminen.

Jos tuota edellistä aihetta avaa vielä vähän, että millaiseen mediakuvastoon on totuttu. Tuo Martina ja hengenpelastajat-sarja, jos kyse olisi ohjelmasta jossa vähäpukeiset, hyvännäköiset miehet juoksevat rannalla hidastetuissa kuvissa, ohjelmaa ei olisi esitetty lainkaan, ei sitä todennäköisesti olisi edes tehty.

On erittäin mielenkiintoista, miksi naisia on lupa esittää mediassa hyvin yksiviivaisesti, mutta jos miehiä lähdettäisiin samaan tyyliin kuvaamaan, siitä nousisi hirveä haloo. Niin ja kuka sen luvan antaa. Tietenkin pitäisi suhtautua hengenpelastajiin vain harmittomana viihteenä, sitä tulee helposti leimatuksi tiukkapipoiseksi feministiksi jos kysyy erilaisesta tavasta esittää naista ja miestä. Samalla logiikalla miesuroita esittelevä sarja olisi ollut harmitonta viihdettä josta suuttuvat vain...tuo tilanne pitäisi ensin kokea.