Aina välillä muisti palailee pätkittäin, niin tälläkin kertaa. Kyllähän mä jo tätä ennen oisin voinu pistää nämä Vipun energiakeskustelun muistiinpanot tänne mutta kun...No, tässä tulee painavaa asiaa.

Ensin Harri Paloheimon, sitten Jehki Härkösen alustus.

Tulevaisuuden energiaratkaisut –keskustelutilaisuus

Ravintola Koulun historianluokka 27.1.2014

Harri Paloheimo: Suomi öljyn jälkeen-halvan öljyn loppu

-Öljyn polttaminen suuri energianlähde, muodostaa n. neljänneksen

-Suomen talouselämä rakennettu paljon öljyn varaan

-Öljy Suomessa kuluu liikenteeseen, 49% v. 2011

-Korkea öljyn hinta=polttoaineiden tuottaminen ravinnosta

-Korkea ruoan hinta=levottomuuksia ja nälänhätää

-Globaali BKT:n kasvu korreloinut öljyntuotannon kasvun kanssa kohtalaisen selkeästi

-Jos öljynhinta ousee. vähenevät muuhun kulutukseen käytettävissä olevat varat

-Liike-elämä varoittanut öljyn niukkuudesta ja hinnannoususta

-Öljytuotantohuippu jo saavutettu, lähteet ehtymässä

-Laskelmat öljyn riittämisestä perustuvat siihen, että 2015 löytyisi suuri määrä uutta öljyä

-Yleensä laskettu myöhemmin löytyvien lähteiden varaan

-Tuotanto siirtyy parhailta alueilta vaikeammille (arktinen alue) ja hinta nousee

-Öljyhuippu ensisijaisesti polttoainekriisi, pidemmällä aikavälillä energiakriisi jos ei onnistuta ennakoimaan

-Polttamalla tunnetut öljy- kaasu- ja hiilivarat päädymme nykytiedon valossa 4-6 asteen kohoamiseen maapallon lämpötilassa

-Jos öljyhuippu tulee hallitsemattomana, päädymme polttamaan yhä likaisempia korvikkeita yhä enemmän (vrt. Naantalin voimala)

-Talouskasvua ja ostovoimaa priorisoidaan ilmastonmuutoksen kustannuksella

-2 asteen tavoitteessa pysyminen edellyttää kivihiilen polttamisen lopettamista heti, ja öljyn ja maakaasun  käytön rajoittamista rajusti

-Rajoittaminen johtaisi laajaan talouskriisiin, sillä varannot jo pantattu

-IEA:n mukaan vuoden 2017 jälkeen kaikkien uusien tehtaiden ja rakennusten tulisi olla nollapäästöisiä, muuten infrastruktuuri lukitsee meidät liian korkealla päästöuralle

*********************

Jehki Härkönen: Tulevaisuuden energiaratkaisut

-Olkiluoto 3 yli 7v myöhässä, ei enää varmaa valmistumispäivää, nelonen jäissä

-Hanhikivi 1 etenee vain Venäjän valtion tuella

-Naantalin 2017/2018 valmistuva voimalaitos polttaisi hiiltä 2040-luvulle saakka

-Hallituksen ilmastostrategiassa tavoite lopettaa hiilen poltto 2025

-Nyt toteutettavat investoinnit eivät vastaa strategioita

-Ydinvoiman korkea osuus tekee uusiutuvien lisäämisen hankalaksi

-Suurinvestoinnit ydin- ja hiilivoimaan jätettävä tekemättä

-Hajautettu uusiutuvan energian tuotanto mahdollistaa voittojen leviämisen suuromistajia laajemmalle

-Uuden energiainfrastruktuurin rakentaminen luo suuren määrän uusia työpaikkoja

-Metsäenergian lisäksi  uutta sähköä ja lämpöä enemmän tuulella, auringolla, maalämmöllä ja biokaasulla

-Suuremmat alkuinvestoinnit, mutta moninkertainen työllisyys

-Pitkällä aikavälillä halvempi ratkaisu, kun polttoaineiden ja päästöjen hinta nousee

-1000 kpl 4 MW tuuliturbiinia saa rakennettua tarvittaessa vaikka vuodessa

-Yhtä suuren ydinvoimalan rakentaminen kestää vuosikymmenen

-Tuuli- ja aurinkosähkön hinta sähköpörssissä ydinvoiman hintaa alempi

Keskiviikkona juttelin tutun kanssa, joka aikoo ruveta tutkijaksi. Mahtavaa että ihmisillä on vielä näissä raameissa intoa akateemiseen uraan. Hän ei kuitenkaan pitänyt lomakerumbaa ongelmana, pääasia oli päästä tutkimaan asioita jotka ovat itselle läheisiä.

 Ja tämä sama argumentti on lukupiirimmekin kirjallisuuden ( ja maalaisjärjen) mukaan tärkeimpiä syitä ensinnäkin yliopistolain ja muiden vastaavien uudistusten läpimenoon ja toisaalta niiden pysyvyyteen.

Risto Rinteen ja kumppaneiden kirjan eräs tutkimustuloshan oli, että nuorimmat tutkijoista suhtautuvat uudistuksiin neutraalisti tai jopa positiivisesti. Kirjoittajat eivät pitäneet tätä ongelmana mutta minä pidän. Mitä edellytyksiä voi olla mahdollisuudelle keskittyä akateemiseen työhön kun aika menee siihen kuuluisaan lomakerumbaan eikä velvoitetta siihen siis kyseenalaisteta.

Täytyy kuitenkin sanoa että on väsyttävää haastaa vallitsevia käsityksiä koko ajan...No, lähden ensi torstaina Hesaan osoittamaan mieltä hallituksen pakkotyöesitystä vastaan. Miekkarin otsikkona on "Haluamme palkkatyötä, emme pakkotyötä". Alustavasti on kai tarkoitus lähteä yhdellä bussilla mutta laitoin itse viestiä myös ystävälleni Turun Seudun Työttömissä, toivon mukaan työttömät täyttäisivät miekkaribusseja enemmänkin.

Tänään lähden pelaamaan biljardia samaisen ystäväni kanssa. Pitäisi keretä enemmänkin pelaamaan mutta ainakaan minä en jaksa olla suunnitelmallinen vapaa-aikani suhteen.

Niin ja tosiaan, Vipun energiakeskustelu meni hyvin. Tässä linkkiä Vipun blogiin, josta löytyy kuviakin.

http://www.viherpunainen.net/

Paikalle oli varmasti Greenpeacen edustajan innoittamana tullut Vasemmistoliiton ydinvoimauskovaisia, haastamaan. Mutta saimme kuitenkin hyvän keskustelun aikaiseksi jonka lopputulemana oli se, että uusiutuvat energiaratkaisut ja energiansäästäminen ovat tulevaisuutta.

Harri Paloheimon ja Jehki Härkösen alustukset olivat tietenkin erinomaisia ja saimme niistä hyvää materiaalia myös ohjelmatyöryhmäämme. Niin, Varsinais-Suomen Vasemmistoliitto on perustanut ohjelmatyöryhmän kasaamaan ohjelmaa ympäristökysymysten ympärille keskittyen.

Olen ryhmässä puheenjohtajana ja työmme on lähtenyt ihan hyvään alkuun! Vasemmistoliitossa toimiessa ei aina ole ihan selvää, miten paljon puolueessa kuitenkin on kiinnostusta ja intoa tehdä työtä ympäristön ja samalla meidän kaikkien yhteisen tulevaisuuden hyväksi. Työryhmässä onneksi olemme valmiita tekemään paljon työtä näiden tavoitteiden eteen.

Edustajisto päätti TYYn lainakassapalvelusta luopumisesta tammikuun kokouksessaan

TYYn jäsenistön käytössä on ollut oma lainakassa, josta jokainen Turun yliopiston ylioppilaskunnan jäsen on pystynyt saamaan maksimissaan 200 euron pienen lainan tai maksimissaan 500 euron ison lainan. Lainat on myönnetty kahden takaajan omavelkaista takausta vastaan.

TYYn edustajisto päätti pitkällisen keskustelun jälkeen lakkauttaa opiskelijan lainakassapalvelun tammikuun kokouksessaan 29.1.2014. Perusteluissa lakkauttamiselle edustajisto painotti sitä, että palvelu ei enää vastannut alkuperäistä tarkoitustaan heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien opiskelijoiden tukemiseksi tiukoilla lainaehdoillaan ja sitä että lainakassan käyttöaste oli jäsenistössä alhainen. Lainakassasta haettiin lainoja muutamia kertoja vuodessa.

Samassa kokouksessa edustajisto päätti kuitenkin hyväksyä ponnen, joka velvoittaa TYYn hallitusta selvittämään vaihtoehtoisia malleja vähävaraisten opiskelijoiden tukemiseksi lainakassan tilalle.

*****

Mun kiinnostus asiaan liittyy pitkälti siihen, että olin 2010 ylioppilaskunnan sääntötoimikunnassa Vihreän Vasemmiston eli ViVan edustajana ja ainoa, joka vastusti lainakassan ehtojen tiukentamista. Vaikka toimikunnassa oli vihreä ja demari. Minusta kyse oli lainakassan alasajosta, ja meille perusteltiin palvelun muutoksen syyksi väärinkäytöksiä, mutta näimme asiasta myös tilastoja eikä kyse minusta ollut mistään laajasta hyväksikäyttöaallosta. 

Päinvastoin, minusta vaikutti siltä, että lainakassapalvelun purkamisessa käytettiin samoja argumentteja mitä julkisessa keskustelussa sosiaaliturvan alasajosta yleensä, että kun sitä käytetään niin paljon väärin niin siinä nähdään perusteet sen saatavuuden vaikeuttamiselle. Ja kuitenkin väärinkäytöksiä on todella vähän siihen nähden, miten paljon sosiaaliturvaa jätetään hakematta.

Minusta oli niin, että ensin heikennetään ehtoja ja sitten vähäistä käyttöastetta käytetään perusteena alasajolle. 

Minä painotin sääntötoimikunnassa lainakassan merkitystä jäsenpalveluna, josta voi tosiaan olla iso apu tiukassa tilanteessa olevalle opiskelijalle. Kaikilla ei ole töitä tai mahdollisuutta kääntyä kavereiden tai vanhempien puoleen ongelmissa. Jäin kuitenkin yksin humanismiargumentteineni. Eriävät mielipiteeni kuitenkin kirjattiin pöytäkirjaan, vaikka sihteeri ei aluksi niin halunnutkaan menetellä.

Vaikuttaakin siltä, että toimikunnassa vaikuttaneiden kauppakorkeakoululaisten pankkitoimihenkilöiden märkä uni on viimein toteutunut. Ja kun syksyn edarivaalit voitti tämä kauppaopistolaisten, TYY terveeksi-porukan ja Lexin vaalirengas, jonka linja on erittäin oikeistolainen nimellisestä sitoutumattomuudestaan huolimatta tai juuri siksi, edarin ylivoimainen enemmistö siis ajaa kovaa linjaa jota noudatetaan nyt valitettavasti kautta edarin.

Jos miettii, ettei juuri ketään kiinnostanut meidän syksyn lukupiirimme eikä tasan ketään keskustelutilaisuus ja ynnää siihen tämän päätöksen, voi todeta että yliopistolla jylläävät kovat ja armottomat arvot. Toisaalta, miksi yliopisto muodostaisi poikkeusta muuhun yhteiskuntaan kun yliopistostakin on karsittu myös kiinnostus keskustella siellä tapahtuvista muutoksista.

Maaliskuinen rehtoraatin organisoima kysely yliopisto-opintojen työelämärelevanssin parantamisesta tulee toden totta olemaan mielenkiintoinen. Menen kuuntelemaan, siitä on varmasti hyötyä myös alustustani varten 13.3., kun alustan pääkirjaston Totuus ja Tolkku-keskustelukerhossa aiheesta " Onko vain nopea opiskelu oikein". 

Tässä lisätietolinkki. Kerhossa pidettiin tänään jo toinen alustus!

http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=488173

Olen viime päivät kuluttanut puhki uutta aarrettani, Disclosuren Settle-albumia. Todella mahtavaa musaa! Ja upea juttu että parikymppisiltä kundeilta tulee todella kypsää ja sielukasta house/electromusaa. Disclosuren musaa on vaikea määritellä ja se onkin yksi kivoimmista asioista. Virkistävää musaa ilman lokeroita.

Saattaapa olla että vielä jonkun aikaa puran tätä Turun passiivisuutta. Olihan se surkuhupaisaa että kävin lainaamassa kirjastosta lukupiirissämme käytetyt kirjat, jotta pistän ne jakoon kaikille. Lähettiin sitten fiaskosta toipumaan kaljalle ja sen jälkeen oli vielä karua käydä palauttamassa kirjat kirjastoon. Mutta joo, enpä siltikään taida nyt keksiä uutta myyvää kiinnostuksenkohdetta vaan pidän tämän kaikesta huolimatta.

Joulun alla esitettiin lukio-opetuksen valinnaisuuden voimakasta lisäämistä. Vain uskonto ja terveystieto pysyisivät pakollisina aineina. Oma rakas historia tippuisi pois. Erittäin mielenkiintoinen esitys, joka heijastaa monella tasolla yhteiskunnan tilaa. Kun koulutuksen ainoa tavoiteltava päämäärä on markkinoiden kysyntään vastaaminen ja talouskasvun turvaaminen, on selvää että omaa kriittistä ajattelua kehittävät aineet kuten historia ja filosofia näyttäytyvät vähemmän tärkeinä, kenties jopa turhina.

Kun nuori valitsee opiskeltavia aineita lukiossa, voimakas valinnaisuus työntää hänet täysin kulloisenkin työvoimapoliittisen suhdanteen armoille. Tottakai nuori valitsee (tai siis vanhemmat valitsevat) aineet, joiden kautta työllistyminen sillä hetkellä näyttää todennäköisimmältä. Ei siinä juuri ihmisenä kehittyminen ja sivistys paina. Mutta kun ne suhdanteet muuttuvat! Puhumattakaan siitä, että yhteiskunnassa tarvitaan pysähtymistä ja analyyttista ajattelua, johon ihminen saattaa saada tuntumaa elämänsä ensimmäisen ja ainoan kerran lukiossa.

Kun koulutuspolitiikka valjastetaan palvelemaan oikeiston ja elinkeinoelämän, lue: markkinoiden, etuja, tasa-arvo ja sivistys eivät saa montaa puolustajaa.Vihreissä olen huomannut esityksen puoltamista paljon, Vasemmistoliitto sen sijaan tietää esityksen vaarantavan tasa-arvon ja yleissivistyksen periaatteet.

Turun ylioppilaslehti siis tiesi syksyn lukupiiristä, muttei tullut tekemään juttua. Tiesi se myös tiistain keskustelusta, mutta ei lähettänyt toimittajaa paikalle. Uusi päätoimittaja on erittäin pätevä ja hyvä, julkaisihan hän myös maanantaisen energiakeskustelun mainoksen tämän päivän lehdessä (!) mutta jos vertaa sitä 2009 vallinnutta tiedotuslinjaa tämänpäiväiseen, ei lopulta kuitenkaan niin kauhean kauas olla tultu. No, kuten on tullut todettua, lehden suhtautuminen ajankohtaisiin koulutuspoliittisiin kysymyksiin on kyllä yleisellä tasolla parantunut; enää lehdessä ei ole käytännössä pelkästään spermareseptejä.

Olen tosiaan arvioinut Tiedonantajaan nyt kaksi kirjaa, ja Laura Gustafssonin Anomalia on kertakaikkiaan upeimpia ja vahvimpia koskaan lukemiani kirjoja. Olen itse monesti pohtinut, mikä on esimerkiksi koulukiusaamisen taustalla, ja miksi tarvitsemme erillisiä KiVa Koulu-ohjelmia opettamaan lapsille ja nuorille, että kiusaaminen on väärin. Primitiivireaktio on erilaisen ja heikon syrjintä ja (epä)suora tuhoaminen, kuten missä tahansa eläinyhteisössä. Mutta tässä alla molemmat arviot, ekana Jussi Siirilän Barrikadikesän arvostelu.

http://www.tiedonantaja.fi/2014-9-1/poliittinen-nuortenromaani-vie-eika-vikise

http://www.tiedonantaja.fi/2014-24-1/laura-gustafssonin-anomalia

Uusi vuosi ja hyvinkin vanhat kujeet. Esimerkiksi kiinnostus tieteen tekemisen markkinaehtoisuuteen ja yliopiston muuttuneeseen toimintaympäristöön ei vuodenvaihteessa lisääntynyt lainkaan. Lukupiirimme osanotto siis oli erittäin vähäistä, ja kun viime tiistaina Kirjakahvila järjesti keskustelutilaisuuden otsikolla "Yliopisto vs. markkinat-kenen ehdoilla tiedettä tehdään", paikalle ei tullut ketään. Ei oikeestikaan ketään, vaikka viesti oli kaiketi tullut useammallekin yliopiston sähköpostilistalle.

Pahin kiukku on laantunut, mutta kyllä pitää ihmetellä ihmisten asennetta ja passiivisuutta. Ironian huipentuma on, kun sain eilen sähköpostia rehtoraatin tulevasta vierailusta humanistilaitoksille. Tarkoituksena on kysyä laitoksilta mm. niiden keinoista parantaa koulutusohjelmien läpäisevyyttä ja työelämärelevanssia. 

Yliopiston päämääränä ei tämän linjauksen mukaan ole sivistää ihmisiä ja luoda edellytyksiä niiden asemalle yhteiskunnallisen tilanteen ja muutoksen kriitikkoina, vaan sylkeä ihmiset mahdollisimman nopeina ja kritiikittöminä työelämän koneiston käyttöön. 

Kritiikittömyys on selkeästi saavutettu jos lukupiirimme ja keskustelutilaisuutemme aiheesta kiinnostumattomuus mitään indikoi. Kuten Tuomas osuvasti totesi, aihe koskee kaikkia eikä kiinnosta ketään. Hohhhoijaa, kuinkakohan kauan vielä jaksan tämän teeman kanssa. Pitäisi varmasti valita joku erityisen mediaseksikäs ja myyvä aihe. 

***

Ja niin paljon on tapahtunut taas vuodenvaihteen tienoilla yhteiskunnassa, että vaikea lähteä liikeelle. Mutta jos starttaisi vaikka kuntaliitosten läpiajamisesta. Kunnallisen itsehallinnon asema vaarantuu, jos suunniteltu lakiesitys toteutuu; sen mukaan "jos alueen kuntien asukkaiden enemmistö on sitä mieltä, että liitos voidaan tehdä, valtioneuvosto päättää pakkoliitoksesta vain, jos tarvittavat pakkoliitoskriteerit täyttyvät." 

Ja kun pakkoliitoskriteerit varmasti sorvataan etukäteen kaiken kattaviksi, esteitä niille ei ole. Ja kun suuntauksen pitäisi olla päinvastainen, lähipalvelut eli koulut, terveysasemat ja kirjastot pitäisi saada takaisin, ehdottomasti myös hiilijalanjäljen pienentämisen kannalta. Tavallisen kuntalaisen ääni ei kanna jättikunnissa.

Ja niin, hallitus ajaa voimalla läpi laajempaa osallistavaa sosiaaliturvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa pakkotyötä työttömille. Jos et tee palkatonta työtä sinulle määrätyssä paikassa, et saa työttömyyskorvauksia. Miten tällainen politiikka eroaa 1800-luvun irtolaisten pakkokontrollista. Yhteiskunta on kautta aikain pyrkinyt tavalla tai toisella koheesioon, keinot vain ovat aina vallitsevan yhteiSkunnallisen suuntauksen mukaisia; nyt vallitsee kova oikeistosuuntaus, ja on edetty kauas heikommista huolta pitävän, laajan sosiaaliturvan ajoista. Turva siis vaihtuu pakkoon. Tällaista vastaan on kamppailtava.

Eilenhän uutisoitiin Rautaruukin loppumisesta. Ja samalla varmasti jälleen yhden pohjoisen pikkukaupungin loppumisesta kun Raahe kuihtuu työpaikkojen häviämisen myötä. Jännä miten samasta asiasta voidaan puhua niin eri tavalla; kokoomuksen ministeri Vapaavuori totesi että näin voidaan säilyttää työpaikat, ja tehtaan pääluottamusmies Vuoti otti kantaa 900 työpaikan menettämisen uhkaan näin:"johto tuhosi yhtön kymmenessä vuodessa". 

Ja tänään luin että Rautaruukin toimitusjohtajaa odottaa huikea eläke. Mitä tällainen luo muuta kun lisää ihmisten toivottomuutta ja passiivisuutta. Toki tässä on taas kyse Suomen muokkaamisesta täydelleen tytäryhtiötaloudeksi. Mutta kuten joskus ennenkin kirjoitin, aina joku hyötyy kun yhtiön omistus myydään ulkomaille, niin tälläkin kertaa.

Mutta joo. Ensi maanantaina on Koulussa keskustelutilaisuus "Tulevaisuuden energiaratkaisut". Vipu järkkää ja olen itse tällä kertaa päävastuussa järjestelyistä. Ihan HUIKEAN HIENOT alustajat! Tässä virallinen tiedote ja lahjakkaan graafikon jälleen uusi UPEA taidonnäyte.

Viherpunainen vasemmisto ry kutsuu keskustelemaan tulevaisuuden
energiaratkaisuista

Viherpunainen vasemmisto ry (Vipu) järjestää maanantaina 27.1. 2014
klo 17 Turussa Ravintola Koulun historianluokassa keskustelutilaisuuden aiheena
"Tulevaisuuden energiaratkaisut".

Energiakysymykset ovat Turun seudulla erittäin ajankohtaisia,
kaupunginvaltuusto antoi syksyllä Turku Energialle luvan lähteä mukaan
Pyhäjoen ydinvoimalaprojektiin. Lisäksi Naantaliin rakennettava
monipolttoainelaitos tulee käyttämään kivihiiltä suurelta osin vielä useita vuosia.
Tällaiset ratkaisut eivät vastaa tulevaisuuden energiaongelmiin.

Alustajina on kaksi oman alansa asiantuntijaa, yksi Suomi öljyn
 jälkeen-kirjan kirjoittajista Harri Paloheimo, aiheenaan "Suomi öljyn
 jälkeen"  sekä Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkönen, alustuksensa
otsikkona "Uusiutuvien energiamuotojen mahdollisuudet".