Saattaapa olla että vielä jonkun aikaa puran tätä Turun passiivisuutta. Olihan se surkuhupaisaa että kävin lainaamassa kirjastosta lukupiirissämme käytetyt kirjat, jotta pistän ne jakoon kaikille. Lähettiin sitten fiaskosta toipumaan kaljalle ja sen jälkeen oli vielä karua käydä palauttamassa kirjat kirjastoon. Mutta joo, enpä siltikään taida nyt keksiä uutta myyvää kiinnostuksenkohdetta vaan pidän tämän kaikesta huolimatta.

Joulun alla esitettiin lukio-opetuksen valinnaisuuden voimakasta lisäämistä. Vain uskonto ja terveystieto pysyisivät pakollisina aineina. Oma rakas historia tippuisi pois. Erittäin mielenkiintoinen esitys, joka heijastaa monella tasolla yhteiskunnan tilaa. Kun koulutuksen ainoa tavoiteltava päämäärä on markkinoiden kysyntään vastaaminen ja talouskasvun turvaaminen, on selvää että omaa kriittistä ajattelua kehittävät aineet kuten historia ja filosofia näyttäytyvät vähemmän tärkeinä, kenties jopa turhina.

Kun nuori valitsee opiskeltavia aineita lukiossa, voimakas valinnaisuus työntää hänet täysin kulloisenkin työvoimapoliittisen suhdanteen armoille. Tottakai nuori valitsee (tai siis vanhemmat valitsevat) aineet, joiden kautta työllistyminen sillä hetkellä näyttää todennäköisimmältä. Ei siinä juuri ihmisenä kehittyminen ja sivistys paina. Mutta kun ne suhdanteet muuttuvat! Puhumattakaan siitä, että yhteiskunnassa tarvitaan pysähtymistä ja analyyttista ajattelua, johon ihminen saattaa saada tuntumaa elämänsä ensimmäisen ja ainoan kerran lukiossa.

Kun koulutuspolitiikka valjastetaan palvelemaan oikeiston ja elinkeinoelämän, lue: markkinoiden, etuja, tasa-arvo ja sivistys eivät saa montaa puolustajaa.Vihreissä olen huomannut esityksen puoltamista paljon, Vasemmistoliitto sen sijaan tietää esityksen vaarantavan tasa-arvon ja yleissivistyksen periaatteet.