Tänään julkaistiin Turun Sanomissa mielipidekirjoitukseni Turun yliopistosta ja reilusta kaupasta. Pidin tärkeänä syventyä aiheeseen vielä lisää nähtyäni Turun Sanomien artikkelin aiheesta:

****

Turun yliopisto on luopunut aikeestaan hakea Reilun kaupan korkeakoulun arvonimeä (TS 2.10.) Yliopisto perusti päätöksensä siihen, että hankintalain puitteissa olisi ristiriitaista tehdä tällainen koko organisaation hankintoja koskeva päätös.

Minusta yliopiston hankinnoissa tulee korostaa kokonaisvaltaista ja globaalia näkökulmaa. Reilu kauppa todella muuttaa viljelijöiden elämää, sen avulla toteutetaan mm. lasten päivähoitoa ja koulutusta ja kehitetään yhteiskuntaa. Eräskin Helsingin Sanomissa muutamia vuosia sitten haastateltu banaaniviljelijä kertoi, miten viljelijät voivat Reilun kaupan avulla päättää enemmän omista asioistaan. Reilu kauppa on kaikkiaan kriteereiltään kattavin, kehitysmaissa vaikuttavin, luotetuin ja suosituin eettisen sertifioinnin järjestelmä maailmassa. Reilu kauppa on kestävän kehityksen edelläkävijä, joka tähtää köyhyyden vähentämiseen.

Ylioppilaskunnan ja opiskelijoiden enemmistö onkin Turussa ollut pitkään Reilun kaupan puolella, mistä todistaa sinänsä TYYn pitkäaikainen kehitysyhteistyöprojekti, ja myös ylioppilaskunnan ravintolavaliokunnassa vuonna 2009 teettämämme kahvilakysely. Selvitimme siinä vastaajien näkemyksiä mm. Reilun kaupan tuotteista, ja 64 prosenttia vastaajista suhtautuisi positiivisesti, jos tarjolla olisi vain reilua kahvia. Tulos oli linjassa aiempien vuosien kyselyjen kanssa. Reilun kaupan suosio Suomessa ylipäätään on tuosta vain kasvanut, esimerkiksi vuonna 2010 suomalaiset ostivat reiluja tuotteita 93 miljoonalla eurolla.

Turun Sanomien tiistaisesta jutussa ilmenee, että yliopisto tukeutuu hankintapäätöksissään kampusruokalayritys Unicaan. Opiskelijat voivat onneksi vaikuttaa Unican hankintapolitiikkaan; Turun yliopiston ylioppilaskunta viime kädessä omistaa Unican. Aiemmin mainitsemassani kyselyssä selvisi sekin, etteivät opiskelijat itse ole tietoisia omistussuhteista. Alle puolet tiesi, että Unican omistavat TYY ja Amica yhdessä niin, että TYYllä on lopulta prosentuaalinen enemmistö. Opiskelijoiden mahdollisuudet vaikuttaa kampusravintoloiden tarjontaan ovat siis itse asiassa erinomaiset, tiedotusta omistussuhteista vain tulee parantaa.

Mielestäni jokaisen organisaation tulee hankinnoissaan kantaa sosiaalista ja eettistä vastuuta. Siten voi parhaiten tukea kestävää kehitystä niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Kaikilla ihmisillä on oikeus tulla toimeen omalla työllään – myös kehitysmaissa. Jos on mahdollisuus tehdä kestävä valinta, se tulee tehdä.

Eva-Liisa Raekallio,

 

TYYn ravintolavaliokunnan puheenjohtaja 2009,

kunnallisvaaliehdokas (vas)

Osallistun muuten TYYn ympäristövaliokunnan paneeliin tiistaina 16.10. klo 16 alkaen, tässä alla valiokunnan tekemä naamakirjakutsu. Aiheena on kaupunki, kaavoitus ja liikenne. Luvassa takuulla kiinnostavaa keskustelua :)

http://www.facebook.com/events/178664108936900/


Joukkoliikennekysymys on oma kokonaisuutensa, siivoojana törmäsin myös muihin pienituloisia ja vähemmän arvostetuissa ammateissa työskenteleviä koskeviin lieveilmiöihin. Siivoamisestahan tunnutaan jostain ihmeen syystä olevan sitä mieltä, että se on mahdollista hoitaa tuosta noin vaan, helposti ja nopeasti. Niinpä sitä onkin tehostettu tehostamasta päästyäänkin, siivoojien itsensä ja elintarvikehygienian kustannuksella, tottakai.

Työskentelin yksityisessä siivousfirmassa, ja siivosimme erästä kauppaa. Meille oli annettu 2,5 tuntia aikaa siivota vastuualueemme, ja teimme hyvää työtä. Sitten kauppias sai paremman tarjouksen kilpailevalta firmalta, joka lupasi siivota saman alueen tunnissa, eli halvemmalla! No, firmamme sai lähteä joka tiesi käytännössä potkuja siivoojille, tulonmenetystä vähintäänkin. Olin itse onnekkaassa asemassa, koska tein siivoojanhommia samaan aikaan myös yhdessä toimistossa, en siis menettänyt kaikkea. Kuvataiteilijaksi valmistuneelle, siivoojana itsensä elättäneelle kaverilleni ei käynyt yhtä hyvin, hän teki töitä vain kaupassa eli menetti työnsä, kun korvaavaa siivoustyötä ei juuri silloin ollut.

Uusi, halvempi firma sitten aloitti työt, eikä mennyt kovinkaan kauaa kun pomomme sai samaiselta, halvempien tarjousten perässä juoksevalta kauppiaalta, puhelun. Kauppias oli todennut, ettei hän nyt sitten olekaan tyytyväinen uuden firman työnjälkeen, ja haluaa meidät takaisin. Kas kummaa tosiaankin, koko isoa markettia ei saanutkaan tunnissa puhtaaksi! Käsittämätöntä ihan. Ja edesvastuutonta mielestäni kaupan asiakkaita kohtaan; nämä tietysti luulevat ostavansa hygieenistä ruokaa, mutta mielipide voisi muuttua, jos saisivat tietää ettei elintarvikepuolta(kaan) ole aikaa siivota eikä tiskarilla aikaa huuhtoa vuokia pisimpään huuhtovalla koneohjelmalla....Ja suurkeittiötiskauksessa ovat kovat aineet käytössä.

Saimme sitten samaisen kaupan taas siivottavaksemme entisellä aikataululla, joka sekin jo oli äärimmilleen kilpailutettu ja tehostettu. Jotta kauppiaalle ei koidu kuluja siivouksesta. Minulla on Turun seudulla varsin monta kauppaa, joissa en oikein välitä asioida tällaisten eriskummallisten linjausten takia. Äsken mainittu, ilman työtä jäänyt kaverini sai lopulta töitä toisesta firmasta, ja sai hyvää palautetta työstään erästä kauppaa siivotessaan. Jossa en sielläkään enää käy. Aikaa hänelle oli siivoamiseen annettu ruhtinaalliset neljä tuntia.

Sitten eräänä päivänä kauppias oli päättänyt, että siivouksesta on suoriuduttava puolet lyhyemmässä ajassa. Palkka tietysti pieneni puoleen; siivouskulujen karsiminen oli kauppiaalle prioriteetti.  Eli kaveri siivosi saman alueen kahdessa tunnissa pienemmällä palkalla ja jälleen kerran tuli kauppiaalle yllätyksenä, ettei työnjälki vastannut entistä. Ja alkoi kitinä. Aiemmin loistavaksi kehuttu siivooja muuttuikin heikoksi ja huolimattomaksi. Eikä kauppias taaskaan nähnyt mistä huonompi työnjälki johtui.

Siivoustyötä ei arvosteta, ja siivoojia vielä vähemmän. Tämä näkyy kaikessa. Tämä on siis myös hygieniaa koskeva kysymys. Kuntien terveystarkastajien resursseja on vähennetty ja esim. koulujen siivous tehostettu viemään mahdollisimman vähän aikaa. Eikä tämän jälkeen tarvitse ihmetellä, jos ruoasta löytyy ties mitä jäämiä tai koulujen pintoja peittää pölykerros.

Mielestäni siivouksesta ei saa kunnassa tinkiä. Siivouksen yksityistäminen ja tehostaminen on lopetettava. Siihen panostaminen maksaa itsensä takaisin terveempinä kuntalaisina. Siivoojien arvo on (yhteis)kunnassa ymmärrettävä viimeinkin! (Ja kuvataiteilijoiden tulisi voida tehdä sitä, mihin ovat koulutuksensa saaneet, eikä elättää itsensä näin epävarmoilla siivoustöillä) Mutta se onkin jo toisen bloggauksen aihe!

Joukkoliikennettä tulee mielestäni kehittää Turussa voittoa tuottavasta yritystoiminnasta kuntalaisten palveluksi. Tällä hetkellähän on niin, että liikennöinti lopetetaan arkisin jo ennen kahtatoista vedoten vähäisiin käyttäjämääriin. Ajokortittoman opiskelijan työssäkäynti käy tuossa vaiheessa aika hankalaksi, koska työt painottuvat väkisinkin helposti iltoihin ja viikonloppuihin.

Olen siivonnut opintojen ohella kolme ja puoli vuotta. Enimmäkseen siivosin kauppoja ja toimistoja, joiden siivous painottuu iltaan. Varsinkin kauppoja pääsi siivoamaan vasta sulkemisajan jälkeen yhdeksältä, ja kun siinä piti siivota työkaverin kanssa elintarvikepuoli lihamyllyineen ja myös kaupan puoli, tuli todella kiire ehtiä viimeiseen bussiin. Varsinkin talvisin tämä oli todella iso ongelma, muulloin matka taittui usein myös pyörällä. 

Tällä hetkellä joukkoliikenne suunnitellaan Turussa sen mukaan, että kaikilla ns. virka-ajan ulkopuolella työtä tekevillä on auto käytössään. Haja-asutusalueiden joukkoliikennehän on myös vähennetty olemattomiin, mutta mielestäni kaupungeissa tulee voida luottaa joukkoliikenteeseen myös ns. epätavallisina vuorokaudenaikoina.

Ehdin siivoojantöitä tehdessäni siivota myös Liedossa, ja tuolloin huomasin etteivät opiskelijat saa alennusta seutulipuista. Seutulippu tekee aika ison loven kukkaroon, joka ei opintojen ohella töitä tekevillä välttämättä muutenkaan niin paksu ole. Onkin usein helpompaa pitäytyä oman auton käytössä jos se mahdollisuus on.

Tällaiset porsaanreiät nimenomaan sitovat ihmisiä yksityisautoiluun. Minusta tulisikin huolehtia siitä, etteivät  yhteiskunnan rakenteet ylläpidä ja suosi autoilua. Joukkoliikenteen tulee Turussa kulkea nykyistä myöhempään ja alkaa nykyistä aiemmin, jotta töihin pääsee ilman autoa. Viikonloppujen yölinjojen tulisi minusta lopettaa liikennöinti aamuvuorojen alkaessa. Opiskelijoiden työssäkäynti kotikuntansa ulkopuolella tulee huomioida seutulippujärjestelmän kehittämisessä.

Joukkoliikenteen kehittäminen aidosti kuntalaisia palvelevaksi auttaa opiskelijoita, siivoojia ja muitakin pienituloisia. Eräs Viherpunaisen vasemmiston tavoitteista 2012-2016 on tuplata bussien vaihto-oikeus neljään tuntiin. Tämäkin palvelisi vähävaraisia ja tukisi samalla keskustan kehittämistä kaupunkilaisten kohtaamispaikaksi. Liikenteen kehittäminen joukkoliikennettä ja pyöräilyä suosivaksi tuleekin Turussa aloittaa jo alkavalla vaalikaudella.

Huomenna alkavatkin sitten Turun kirjamessut! Olen paikalla sekä perjantaina että lauantaina kahdesta eteenpäin, olen yksi Vasemmistoliiton kojun päivystäjistä.

Taas saa nykäistä hihasta jos haluaa jutella vaikka reilusta kaupasta tai siitä, miten tärkeää on pitää opetusryhmät pieninä...

Vasemmistoa on syytetty usein ei-liikkeeksi. No, itse ainakin olen mieluummin hankala ja negatiivinen ihminen jos vaihtoehtona on hyväksyä mukisematta

-ylisuuret opetusryhmät

-koulujen keskittäminen

-lautakuntien tuhlailu

-yliopistolaki

-lukukausimaksut

-passiivirekisterit, ihmisten luokittelu

-epäreilu kauppa ja tehotuotanto

-ympäristön laiminlyönti

-TYYn jäsenten vippikassapalvelun lakkautus

-pienituloisten hankalat elämänehdot

-toimeentulotukea tarvitsevien ja työttömien huono kohtelu virastoissa


****


Kyllä ainakin itse koen olevani

-oppilaille ja opettajille ystävällisten opetusryhmien

-pienten lähikoulujen

-lautakuntien järkevän rahankäytön

-vapaan tieteen

-maksuttoman opiskelun

-opiskelijoiden tasa-arvoisen ja inhimillisen kohtelun

-reilun kaupan ja luomun

-ympäristönsuojelun

-opiskelijoiden tukipalvelujen

-pienituloisten paremman elämän

-toimeentulotukea tarvitsevien ja työttömien arvostamisen


puolella :)

Olen lukio- ja ammattilautakunnassa pitänyt alusta asti tärkeänä toiminnan järkeistämistä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos haetaan säästöjä kouluruoasta keskittämällä koulukeittiöitä, niin ei ole mieltä samaan aikaan maksattaa turkulaisilla lautakunnan matkoja ammattitaitokisoihin ulkomaille. Alla ote lautakunnan kokouksesta 12.4.2011 ja oma eriävä mielipiteeni.

***

Lukio- ja ammattiopetuslautakunta päätti valita lautakunnan vuoden 2011 ulkomaan opintomatkan kohteeksi WorldSkills 2011 London -ammattitaittokilpailut Iso-Britanniassa ajalla 4.10. - 7.10.2011 siten, että esitys ko. opintomatkasta jatkovalmisteellaan lautakunnan kokoukseen 10.5.2011 edelleen toimitettavaksi kaupunginhallitukselle päätöstä varten.


Varajäsen Eva-Liisa Raekallio ilmaisi eriävän mielipiteensä:

Kokouksessa tuotiin lautakunnan päätettäviksi kaksi vaihtoehtoa opintomatkojen kohteiksi.

En voi kannattaa kumpaakaan vaihtoehtoa, koska mielestäni on niin, että jos koetaan säästötarvetta kouluruoassa, eikö liikenevät varat tulisi ohjata siihen eikä lautakunnan opintomatkoihin. Minusta voitaisiin ottaa huomioon Turun kaupungin taloustilanne tässä kysymyksessä. Tältä pohjalta siis en kannata matkailua. Pyysin kokouksessa eriävän mielipiteen lisättäväksi pöytäkirjaan.

Ehdotus raukesi kannatuksen puuttuessa.


***

Mielestäni on yleensäkin kyseenalaista säästää kouluruoasta ja raapia se kasaan halvimmista mahdollisista aineksista. Kouluruoassa tulisi panostaa terveellisyyteen ja ekologisuuteen luomun ja kasvis- sekä lähiruoan kautta.

Koulukeittiöiden keskittäminen on minusta kaikilta osin huono suuntaus, eikä vähiten siksi että niin hävitetään taas uusia työpaikkoja. Turun seudulta valmistuu vuosittain paljon suurkeittiöalan ammattilaisia, mutta työpaikkoja ei juuri ole ja loputkin hävitetään keskittämisvimmassa. Olisi tietenkin Turun omien etujen mukaista työllistää täällä koulutetut opiskelupaikkakunnalleen.

Tästähän kekustellaan Turussa jatkuvasti, että miten saada täällä opiskelleet jäämään veronmaksajiksi. Mielestäni tässä olisi syytä huomioida kokonaisuus. Jos koulukeittiöitä ja ammattikeittiöitä vähennetään, vähenevät keittiöhenkilökunnan työpaikat. Jos opetusryhmiä kasvatetaan ja kouluja keskitetään, vähenevät opettajien työpaikat. 

Olisi nyt todella tärkeää ihan kaikkien kannalta huolehtia siitä, että Turussa opiskelevat voisivat jäädä tänne töihin.

Vaalikoneet ovat nyt avautuneet ja Turun Sanomien, Ylen ja Turkulaisen sekä Maikkarin vaalikoneisiin on vastattu! Eläinpoliittisen vaalikoneen tein jo aiemmin. Erittäin hyviä kysymyksiä oli paljon. Esim. koulujen sopivat luokkakoot olivat kysymysten aiheena. Tärkeimpiä vaaliteemojani onkin juuri koulujen ryhmäkokojen pienentäminen. 20 oppilasta yhteen luokkaan alkaa olla maksimi; vielä tuossa vaiheessa opettaja voi ottaa kaikki oppilaat huomioon, oppilaat itse saavat tarpeeksi tukea ja mitä itse pidän myös hyvin tärkeänä; syntyy keskustelua.

Turun kouluissa ja lukioissa on kuitenkin ollut jo pitkään suuntaus aina vain isompiin luokkiin ja kouluihin. Säästöillä tätäkin perustellaan, tottakai. Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan, ei yhtäkkiä olekaan varaa pedagogisesti järkeviin ryhmäkokoihin.

Suuresti arvostamani psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen totesi äskettäin Turun Sanomissa, että aggressiosta on tullut hyväksyttyä yhteiskunnassamme. Koulupsykologien päivillä Helsingissä puhunut professori totesi, miten vanhemmat haluavat nykyään kasvattaa lapsestaan pärjääjän, ja miten kaksivuotiaan vanhempi saattaa olla huolissaan kun oma lapsi vaikuttaa pehmolta.

Viime aikoina onkin uutisoitu oppilaiden väkivaltaisistakin purkauksista kouluissa. Opettajat ovatkin turkulaisen koulupsykologin Riitta Huolilan mukaan pulassa aggressiivisten oppilaiden kanssa. Opettajienkin olisi hyvä katsoa peiliin: Keltikangas-Järvisen mukaan opettaja saattaa lähettää ujon lapsen koulupsykologille; onhan vain raisuus ja levottomuus normaalia.

Keltikangas-Järvisen mielestä koulun koko on yksi merkittävä syrjäytymisen tekijä. Hän lisää, että suurissa lukioissa opiskelijoiden opinnot viivästyvät enemmän kuin pienissä kouluissa. Tämä on maalaisjärjellä ajatellen ihan selvä asia; oppilas hukkuu helposti isoon massaan jättikouluissa, eikä opettajilla tai muilla aikuisilla ole aikaa tukea yksittäisiä, ehkä erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Kasvatustieteen tutkimukset puoltavat yksiselitteisesti pienempiä oppilasryhmiä. Tämä sivuutetaan kuitenkin jatkuvasti päätöksenteossa.

Lukio- ja ammattiopetuslautakunnassa olen törmännyt intoon yhdistää ja keskittää Turun kouluja. Tuijotetaan kustannuksia, kun pitäisi ymmärtää, että pienet opetusryhmät tukevat parhaiten oppilaiden kasvua. Eikä nähdä, että jos oppilaat jätetään yksin, seurauksena voi olla arvaamattomia kustannuksia myöhemmin.

Suuret ryhmäkoot siis viivästyttävät opintoja. Tämän luulisi olevan vahva argumentti pienempien ryhmäkokojen puolesta tämänpäivän hektisessä suoritusyhteiskunnassa, mutta massakoulujen puolustajat ovat näemmä unohtaneet tämän. Itse pidän kuitenkin massamaisen opiskelun pelottavimpana seurauksena sitä, mitä ihmisille tapahtuu kun heidät jätetään yksin. Tällöin juuri ne lapset ja nuoret jäävät heitteille, joita eniten pitäisi tukea.

Aiemmin mainitsemani Anu Kantola on tutkinut nykypolitiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun sanavalintoja, ja hänen tuloksensa aktiivin korvaamisesta passiivilla pätevät tässäkin kohtaa. Keltikangas-Järvinen puhuu syrjäytymisestä isoissa kouluissa, vaikka jokuhan on ryhmäkoot kasvattanut ja koulut keskittänyt. Voisikin todeta, että tässä tapahtuu lasten ja nuorten, tulevien aikuisten, syrjäyttämistä.

Turun on luovuttava koulujen keskittämisestä ja palattava pienempiin, inhimillisiin opetustiloihin- ja ryhmiin. Koulujen rooli kansalaisten kasvattajana tulee nostaa sille kuuluvaan arvoon. Oppilaiden aggressiivisuus ja levottomuus peilaa aikaamme, joka korostaa vahvimman selviytymistä. Viidakonlaki siis jyllää niin sanotussa sivistyneessä yhteiskunnassamme. Poliittiset päätökset ovat luoneet puitteet viidakonlain vahvistumiselle, ne voivat sitä myös hillitä.