Tänään oli rakennus- ja lupalautakunnan kokous. Piti ikäväkseni joutua lähtemään sieltä ennen kokouksen loppua, koska piti mennä Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirihallituksen kokoukseen kertomaan piirin ympäristöopintokerhon reilut kolme vuotta kestäneestä toiminnasta. Kertakaikkiaan hirveän huono omatunto siitä, mutta onneksi näin käy aniharvoin. Tässä siis raporttia lautakunnasta. 

Asioina oli mm. toriparkin rakennusluvasta tehdyistä valituksista annettava lautakunnan lausunto, Aurakadun arvorakennuksen uudistaminen, sekä ympäristönsuojelumääräyksistä poikkeaminen. Kokous käynnistyi pysäköinninvalvonnan toimialaesittelyllä.

Esitin, että perustuen Turun kaupunginvaltuuston 30.5.2016 hyväksymään maanvuokrasopimukseen, jossa todetaan ”Vuokramies vastaa kustannuksellaan Ortodoksisen kirkon perustusten vahvistamisesta pysäköintilaitoksen rakennustöiden yhteydessä", ja ottaen huomioon sen ylitsepääsemättömän tosiseikan, että kaupunginvaltuusto on ylin päättävä elin Turussa, rakennus- ja lupalautakunta ei voi antaa valituksista pohjaesityksen mukaista, hylkäämistä puoltavaa lausuntoa joka siis menisi kaupunginvaltuuston hyväksymän maanvuokrasopimuksen ehtojen yli. 

Sen sijaan esitin, että rakennus- ja lupalautakunta edellyttäisi sitä että kaupunginvaltuusto olisi tässä yhteydessä lausunnonantaja, ja että lautakunta pyytää Turun hallinto-oikeudelta lisäaikaa lausunnon antamiseen. Näkökulmani sai keskustelussa kannatusta perussuomalaisten Laaksolta, joka ei kuitenkaan ehtinyt jättää eriävää mielipidettä pohjaesitykseen. Minä ehdin sen tekemään, koska tässä yhteydessä rakennus- ja lupalautakunta käytti päätösvaltaansa ylimmän päättävän elimen yli. Varsinainen esitys löytyy jo nyt Turun kaupungin sivuilta kokoustiedotteesta, ja tulee löytymään myös blogistani. 

Kokouksessa oli esillä siis myös Aurakatu ykkösessä sijaitsevan Asunto Oy Turun Verdandin rakennuslupa. Siihen ollaan tekemässä arvoasuntoja. Uudistamisessa noudatetaan suurelta osin Museokeskuksen lausuntoa, josta olen iloinen. Olin kokoomuksen Aallon kanssa samaa, epäröivää mieltä remontissa Linnankadun puolelle tulevien, modernien ikkunoiden soveltuvuudesta rakennuksen tyyliin. 

Korostin itse sitä, että kyseessä on Turun arvokkaimpiin kuuluva rakennus, ja kun arvorakennuksesta haetaan asuntoa, Suomessakin on väkeä joka on valmis maksamaan enemmän asunnosta rakennuksessa, joka noudattaa kaikella tavalla Turun historiaa Suomen vanhimpana kaupunkina. Turussa on paljon modernia uudisrakentamista, joka on hyvä. Samaan aikaan perinteitä kunnioittavat rakennukset ovat kaupunkimme rikkaus. Muut puheenvuoron käyttäneet puolsivat moderneja ikkunoita. 

Lautakunta teki vuoden ensimmäisessä kokouksessaan 11.1. päätöksen, jolla se delegoi päätösvaltansa viranhaltijoille ympäristölupien myöntämisessä. En ollut samaa mieltä toimenpiteen järkevyydestä, vaan minusta on niin että vaikka virkamiesten asiantuntemus on selkeää, ovat he kuitenkin kulloisenkin hallinnon ja poliittisen kulttuurin armoilla päätöksiä tekemässä. Jos ajatellaan vaikka Suomessakin paraikaa valmisteltavia vapaakauppasopimuksia, ne tulevat mullistamaan jo nyt huomattavasti puretun ympäristölainsäädännön. Valtiot voidaan tuolloin haastaa oikeuteen ympäristölainsäädännön noudattamisesta. Mitä rahkeita yksittäisellä kunnan virkamiehellä on tällöin toimia ympäristön hyväksi.

Virkamiesten on pakko ympäristölupia myöntäessään tukeutua lakeihin ja määräyksiin. Nykyinen hallitus on tunnettu sääntelynpurkamisistaan. Toisaalta Turun kaupunkistrategia, joka on luonnollisesti tähän poliittiseen kenttään ja ilmastoon syntynyt, linjaa asioista tavalla joka on luonnon- ja ympäristönsuojelun näkökulmasta vähintäänkin kyseenalainen. Strategian muotoiluihin puutuinkin lautakunnan kokouksessa syksyllä. 

Minusta lautakunnan olisi pitänyt huomioida lakien ja määräysten olevan poliittisen prosessin tulosta ja nähdä virkamiesten rooli tätä kautta. Tukeuduin silloinkin tekemässäni esityksessä kaupunginvaltuuston päätökseen siitä, että lautakunnan tulee olla ratkaiseva elin esim. juuri ympäristölupien myöntämisessä. Asiassa on toki toinenkin puoli; lautakunnan poliittiset voimasuhteet vaikuttavat luonnollisesti lupien myöntämiseen...

Mutta siis, tuolloin 11.1. tehty päätös on johtanut siihen, että myös päätökset ympäristönsuojelumääräyksistä poikkeamisista tekee virkamies, ja lautakunta saa päätökset vain tiedoksi. Tämän illan kokouksessa se näkyi päätöksessä poiketa jätevesien johtamista koskevasta vähimmäissuojaetäisyydestä. Jouduin lähtemään ennen ko. asiakohtaa. 

Minua ihmetytti kokousmateriaaliin perehtyessäni kovasti poikkeamista anoneen hakijan epämääräiset sanakäänteet. Hakija aikoo päätöspohjan mukaan liittyä vesi- ja viemäriverkostoon heti kun se rakennetaan alueelle ja liittyminen siihen on mahdollista. Kiinteistökohtaisen jätevedenpuhdistusjärjestelmän on tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu. Mitään aikataulua poikkeamisen kestoon ei hakijan puolelta annettu.

Mutta, lähdin siis kokouksesta ehtiäkseni pitämään piirin ympäristöopintokerhon toimintakatsausta. Oli suuri ilo kertoa että olemme järjestäneet aktiivisesti ympäristöaiheisia keskustelutilaisuuksia ja luontoretkiä jo yli kolme vuotta, tilaisuuksia on pidetty aina kaupunkiviljelystä uusiutuvaan energiaan, Saaristomeren ravinnekuormituksen vähentämiseen sekä kierrätykseen. Alustamassa on ollut joka kerta aiheiden asiantuntijoita sekä myös Vasemmistoliiton poliittisia päättäjiä valtuutetuista entisiin ja nykyisiin kansanedustajiin. Toivotin kaikki tervetulleeksi seuraavaan tilaisuuteemme keskiviikkona 14.2., "Ruokahävikki ja ruokakassit", jossa siinäkin paneudutaan hyvin ajankohtaiseen aiheeseen. 

Maamme hallituksen käsittämätön päätös leikata ruoanjakelua hoitavien yhdistysten taloudellinen apu on kertakaikkiaan karmea tilanteessa, jossa ihmisiä on ajettu kaiken aikaa ahtaammalle.