Olen iloinen siitä, että saamelaisten oma museo Siida voi saada takaisin vanhoja perinne-esineitä muiden maiden museoista. Samalla olen iloinen, että ehdin käydä museossa ennen remonttia, jonka jälkeen museo näyttää ainakin kuvien perusteella samalta kuin kaikki muutkin museot. Voi toki olla, että kuviksi on valikoitu sellaisia, jotka eivät kuvasta näyttelyä kokonaisuutena. Jutusta kuitenkin sai käsityksen, että näytteillepanossa on nimenomaan haettu modernia otetta.

Kun kävimme siellä nuorisolautakunnan kanssa joulukuussa 2016, Siida oli upean tunnelmallinen ja saamelaista perinnettä henkivä paikka. Nyt se on geneerisen oloinen. En myöskään ole vakuuttunut siitä, että skeittilautojen esittely toisi kovinkaan paljon lisää saamelaisen kulttuurin ja taiteen säilyttämiseen jota varten museo kai on? Pikemminkin muualta tulleiden vaikutteiden merkityksen voi nähdä alleviivaavan saamelaisen kulttuurin omaleimaisuuden häviämistä. Emmehän toisaalta tiedä siitä niin paljon kuin voisimme tietää ilman esim. perinne-esineiden tietoista hävittämistä.

Jos vielä joskus menen käymään Siidassa, on hyvä että pohjalla on sykähdyttävä museoelämys, jos vastassa onkin jotain muuta. Kun nyt on tuoreeltaan nähty myös Iittalan ikonisen ja perinteisen brändin muutos, perustellen sitä nuoremman asiakaskunnan tavoittamisella, tuntuu että uudistamista tehdään uudistamisen itsensä vuoksi, eikä Siidakaan olisi tästä vapaa.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010130553.html

Kuva talven 2016 Lapin reissusta kovan kaamoksen aikaan, kun aurinko laski jo yhdeltä iltapäivällä.

Tässä myös raporttini lautakunnan matkasta, jolla perehdyttiin mm. paikalliseen nuorisotyöhön.

https://viherpunainen.blogspot.com/2016/12/raporttia-nuorisolautakunnan.html