Moi! 

Mulla tulee ajoittain näitä pitkiä pausseja bloggaamiseen mutta on ollut huippukiireistä aikaa tämä alkuvuosi, aika on mennyt töiden, opintojen ja Vipun juttujen kanssa. Somettamista olen ihan tietoisestikin vähentänyt, mutta bloggaamista en ole jättämässä. (En someakaan, mutta sometauko on ihan hyvä välillä). Olen nyt alkuvuonna tehnyt esim. todella paljon työtä esim. sen eteen, että saimme lähetettyä Turun hallinto-oikeuteen valituksen kaupunginvaltuuston maaliskuisesta päätöksestä purkaa Pukkilan vanhan kaakelitehtaan rakennus Pitkämäessä. 

Se oli ensimmäinen valitus, jossa olen ollut ns. pääarkkitehti ja kyllä oli miettimistä ja muokkaamista. Hyödynsin kokemuksiani rakennus- ja lupalautakunnasta, jossa tosiaan opin melkein ulkoa maankäyttö- ja rakennuslain. Vaikken ole juristi, käytännön työ muovasi minusta ainakin jonkinasteisen laintuntijan :D Ja sen jälkeen, kun hävisin niukasti äänestyksen lautakunnan varsinaisen jäsenen paikasta kesällä 2021, sain yhden elämäni parhaista palautteista juuri lautakuntatyöhöni liittyen, kun minulle sanottiin että edustan asiantuntemusta ja demokraattista itsehallintoa. Oli muutenkin tullut hyvää palautetta turkulaisilta myös lautakuntaraporttien kirjoittamisesta, muistan senkin asukkaan joka kiitti, että olen ainoa joka on heidän puolellaan. Hyviä muistoja jäi lautakuntatyöstä paljon, ja sitä arvokasta lakipykäläkokemusta myös.

Mutta joo, aikaa on saanut kyllä menemään ihan muuhun kuin omien tiedotuskanavien täyttämiseen. Juuri tänään on sattunut parikin asiaa, joiden pohjalta kuitenkin halusin tämän postauksen tehdä. Kahovkan padon räjäyttäminen Ukrainassa on saanut ajattelemaan, eikö sota lopu koskaan. Niin hirveä uutinen…Kuinka paljon ukrainalaisten pitää vielä kärsiä, ennenkuin tämä kaikki loppuu. On todennäköistä, että sota voi kestää vielä kauan. Vaikka länsimaat ovat aika hyvin saaneet pakotteita puremaan, Venäjä on tiivistänyt suhteitaan mm. Kiinaan ja Intiaan, pitäen sitä kautta taloutensa rattaita pyörimässä. Kiinalla on kaikki intressit tilanteen pitkittämiseen, saahan se näin Venäjän entistä riippuvaisenmaksi itsestään ja otteen sen luonnonrikkauksiin. Ei hyvältä näytä millään tasolla.

Aamulla, ennen uutisia Ukrainasta luin lehdestä eilisestä Turun kaupunginhallituksen kokouksesta, jossa oli käsitelty valtuuston Pukkilapäätöksestä tehtyjä valituksia, myös Vipun. Kh päätti yksimielisesti hylätä kaikki neljä valitusta ja kaikki oikaisuvaatimukset. Vasemmistoliitto tai vihreät eivät nyt kaupunginhallituksessa toistaneet valtuuston urotyötään Pukkilan tehtaan suojelemiseksi. 

Oma puolueeni on ollut usein ainoa, josta on löytynyt niitä luottamushenkilöitä, jotka ovat puolustaneet asukkaiden oikeutta valittaa. Itse olin se luottamushenkilö rakennus- ja lupalautakunnassa, usein yksinkin. Valtuuston päätöksestä valittaneiden joukossa on myös Turun museokeskus ja useampia omakotiyhdistyksiä Pitkämäen ja Kähärin suunnalta. Turussa on todella paljon päätöksestä suuttunutta väkeä, joille olisi ollut tärkeää saada viestiä siitä, että heitä kuunnellaan. Monelle jää nyt mieleen valtuuston päätöksen sijasta tämä yksimielinen kaupunginhallitus.

Uutisotsikoiden selaaminen olisi pitänyt lopettaa jo aiemmin, sitten näin jutun Turun Hirvensalossa muoviroskaan tukehtuneesta telkästä. Täysin turha kuolema, täysin ihmisen syytä. Miten paljon opittavaa meillä onkaan.