Viime maanantaina, 14.3. Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi, että Turun Vasemmistoliiton puheenjohtajanakin toimiva Anna Mäkipää siirtyy nuorisolautakunnasta jäseneksi sosiaali- ja terveyslautakuntaan, ja että minä siirryn hänen tilalleen nuorisolautakunnassa. Aikataulu menikin sitten hyvin nopeasti, nuorisolautakunnan kokous oli jo torstaina.

Kokous meni hyvin, ja pääsin heti kiinni lautakunnan toimintaan. Paikalla oli nuorisovaltuuston jäseniäkin, joilla on (mahtavaa kyllä) puhe- ja läsnäolo-oikeus lautakunnan kokouksissa. Kokouksessa nousi esiin kiinnostavia asioita, kuten esim. nuorisovaltuuston vaalien äänestysprosentti. Se vaihteli käsittämättömän paljon, 8­-99 prosentin välillä. 

Pyysinkin tilastoja siitä, miten äänestysprosentti jakautuu koulujen välillä. Minusta on upea juttu, että nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa nuorisovaltuuston kautta, he ovat saaneetkin ideoita läpi esim. Fölin aikataulujen kehittämisestä, mutta miten  nuorisovaltuuston edustavuus toteutuu jos osassa kouluja ei äänestetä juuri ollenkaan. Olisi hyvin tärkeää, että saataisiin tasapainoa äänestysaktiivisuuteen. Nuorisovaaleissa aktivoituminen rakentaa osallistuvaa kansalaisuutta tuonnempanakin. Mutta se toimii myös toisinpäin.

Nuorisotalojen lakkauttaminen huolestuttaa kovasti. Siinä missä alakouluikäisten lasten iltapäivistä ollaan huolissaan, pitäisi olla yhtä huolissaan myös siitä missä ja miten nuoret viettävät aikaansa. Nyt kun Suomessa on valtavasti alaikäisiä turvapaikanhakijoita, tämä asettaa aiempaakin suurempia vaatimuksia yhteiskunnan ylläpitäville rakenteille. 

Kuntalaisten palveluista tulisi pitää kiinni jo syntyperäistenkin suomalaisten nuorten takia. Nykyisellään nuoret hengaavat kaveriporukoissa ostareilla, joissa on helppo hankkiutua ikävyyksiin kun pitäisi olla nuorisotaloja joissa pitäisi olla monipuolisia ajanviettomahdollisuuksia ja joihin pitäisi olla helppo ja kiva mennä kavereiden kanssa tai yksin...Kun nuorison ohjatun toiminnan vähentäminen liitetään Suomen yhteiskunnallisen tilanteen kiristymiseen niin yhtälö on kova. Äärilikkeet ovat jo nyt aktivoituneet, jos ajatellaan vaikka katupartioita. Ihmisillä pitäisi olla iästä riippumatta tunne että heistä pidetään huolta, että yhteiskunta välittää. Sitä tunnetta ei voi nykyään kuin ostaa rahalla.