Viime päivät olen torjunut flunssaa ja istunut kokouksissa. Menee aina tän aktivismin kanssa niin että yöunet jää vähiin kun stressaa ja on hirveästi tekemistä ja sitten tulee helposti kipeäksi. No nyt on troppeja pidemmäksikin aikaa, jos vaikka selviäisi. Törmäsin tossa yks päivä Bryggessä tuttuun (no se on siellä helppoa :) joka sanoi mulle jo suorastaan ystävän neuvon, että älä polta itseäsi loppuun. Se on loistava neuvo.

On mielenkiintoista että miten toisissa yhteyksissä sitä on konservatiivinen ja toisissa radikaali. Olen Koulutuslakon kokouksissa istuessani välistä tuntenut olevani hyvinkin konservatiivinen kun olen alusta asti painottanut esim. sitä miten tärkeää on pitää toiminnan fokus koulutusleikkauksissa ja miten tärkeää on ajoittaa toiminta samanaikaiseksi muiden kaupunkien kanssa. 

Tämän huomasi myös tämän valtauksen yhteydessä; olen koko ajan painottanut miten tärkeää on toimia niin ettei liikkeeseen kohdistu mitään negatiivista huomiota; että toimittaisiin kaikilta osin maltillisesti myös sen suhteen, että ketä osallistuu valtaukseen. Riski siihen että yliopistolla olisi jonkunlainen hallitsematon avointen ovien päivä, tilanne jossa sisään lappaisi porukkaa jolla ei ole mitään tekemistä koulutusleikkausten vastustamisen kanssa eikä edes ehkä tietoa niistä, on mielestäni iso valtauksen kestäessä, ja sellainen tilanne olisi täysin kestämätön. Kyllä oltiin sitä mieltä että pitää olla järkevä asian suhteen. Kun tässä ei missään suhteessa toimita yliopistoa eikä sen hallintoa vastaan, vaan nimenomaan osoitetaan mieltä koulutusleikkauksia vastaan, niin minusta on syytä joka käänteessä varmistaa että hyvät välit säilyvät yliopistoon, jota minä itse kunnioitan.

Onneksi yliopiston suunnalta on oltu todella positiivisia valtaukseen suhtautumisessa. Tilapalveluista esim. oltiin valmiita auttamaan järjestämään luentosali keskustelutilaisuuksia varten. Mutta niinhän se onkin että jos itse toimii hyvin ja rauhallisesti, yhteistyö on aina helpompaa. En nyt ole itse alun jälkeen ollut mukana valtauksessa, sehän olikin vain istumista ja keskustelua sekä pohdiskelua. Mulla on kauhea kiire saada valmiiksi yksi kurssi ja on pakko nyt priorisoida. Suurella yleisöllä on valtauksista ja myös mielenosoituksista usein todellisuutta paljon, paljon raflaavampi käsitys; että kyse olisi mellakoinnista tai kivien heittelystä. 

Suomen oloissa mielenosoitukset ja valtaukset ovat oman muistikuvani, käsitykseni ja kokemukseni mukaan aina sujuneet rauhallisesti. Tuo yleinen mielikuva on kuitenkin niin vahva että se lienee vaikuttanut esim. ihmisten intoon osallistua mielenosoituksiin. Tätä voisi spekuloida loputtomiin, mutta esim. Suomen pitkä historia alamaiskansana on varmasti osaltaan vaikuttamassa...Nyt on tosiaan vallattu myös Tampereen yliopistolla. Jotta yleinen mielipide säilyisi koulutusleikkausten vastaisena, nähdäkseni on tärkeää että kaikki sujuu rauhallisesti jatkossa.

Kuten 2009,  niin tälläkin kertaa olen pahoillani etteivät isot liitot kuten SYL lähteneet näkyvämmin mukaan vastustamaan leikkauksia. Silloin esim. SYL:in passiivisuus oli mielestäni yksi tärkeimmistä syistä siihen, että yliopistolaki meni läpi. Ammattiliittojen tilanne Suomessa on yleisellä tasolla sellainen, että ollaan hyvin varovaisia toimimaan. Poikkeuksiakin on ja onneksi, kuten vaikka AKT. Varovaisuudesta seuraa valitettavasti se, että silloin ei tulla sitten myöskään välttämättä ja useinkaan toimineeksi jäsenistön etujen mukaisesti. Koulutuslakkoliikettä ei tällä kertaa tarvittaisi jos suomalainen ay-liike olisi niin vahva kuin pitäisi. Ja vertailut vuoteen 2009 jatkuvat; jos viralliset ja jo olemassa olevat järjestöt kuten SYL olisivat tuolloin todella ajaneet jäsenistönsä etua, Opiskelijatoimintaa ei olisi edes tarvittu.