Tänään oli valtakunnallinen toimintapäivä koulutusleikkauksia vastaan. Hesassa ja Turussa osoitettiin mieltä satojen ihmisten voimin ja muuallakin keskusteltiin koulutuspolitiikan suunnasta. Ja kriittinen keskustelu aiheesta on juuri sitä mitä minäkin olen koittanut vuosia pitää hengissä kuten tätä blogia seuraavat tietävät. 

Olen tosi iloinen että tänäänkin on toimittu yhdessä. Tässä alla on mun puheeni Turun mielenosoituksesta, sanasta sanaan. Se meni tosi hyvin, ainakin saadun palautteen perusteella :) Koitan jotain kuviakin laittaa kun niitä saan.

************************

Moi kaikki, mun nimi on Eva-Liisa Raekallio ja oon mukana Koulutuslakko Turku-liikkessä. Oon opiskelija ja opetusalan pätkätyöläinen ja mulle on tosi luonnollista olla taas mukana koulutuspoliittisessa aktivismissa, mä nimittäin vedin vuonna 2009 Turun opiskelijatoimintaa osana valtakunnallista Opiskelijatoimintaverkostoa. 

Silloin protestoitiin uutta yliopistolakia vastaan ympäri Suomen. Vaikka tässä on monta vuotta väliä, niin samoja piirteitä on paljon kun ajatellaan vaikka yliopistoja. Uusi yliopistolaki heikensi yliopistojen rahoitusta ja teki siitä paljon epävarmempaa. Voi ajatella että jo silloin alettiin muokkaamaan maaperää lukukausimaksuille: kun yliopistot köyhdytetään niin on luonnollista, että rahoitusmahdollisuuksia ryhdytään katsomaan lukukausimaksuista. Tässä on aika pitkällinen prosessi mun mielestä.

Tänään osoitetaan mieltä hallituksen suunnittelemia koulutusleikkauksia vastaan, ja vaikka on toisaalta hienoa olla mukana tekemässä työtä taas paremman koulutuspolitiikan puolesta, niin kuitenkin tuntuu että ollaan tämän melkein seitsemän vuoden aikana menty vain huonompaan suuntaan. Juhlapuheissa ja vaalilupauksissa korostetaan aina sitä, miten tärkeää koulutus on, ja miten siitä ei missään oloissa saa leikata. Mutta vaalien jälkeen koulutus onkin usein se ensimmäinen, josta  leikataan.

Nyt sanotaan, ettei Suomella enää ole varaa ylläpitää tätä kolutusjärjestelmää. Puhutaan paljon myös siitä että että Suomi pitää pelastaa talkoilla.  Mutta mun mielestä on jotain todella pahasti pielessä siinä kohtaa, jos talkoot ovat pakolliset vain osalle väestöstä. Nythän esim. lapset, opiskelijat ja opettajat kärisvät leikkauksista todella paljon, jos ne toteutuvat, mutta varakkain kansanosa on mukana vapaaehtoispohjalta. Tämä ei sovi mun oikeustajuun. 

Tässä tilanteessa onkin entistä tärkeämpää, että ihmiset toimivat yhdessä. Siksi on niin hienoa nähdä täällä näin paljon ihmisiä ja olen myös todella iloinen, että tänään tapahtuu koulutusleikkauksia vastaan eri puolilla Suomea. Helmikuussa 2009 toimittiin myös yhdessä ympäri Suomen, ja muistan pääuutiset siltä illalta: "Virallinen viesti yliopistoilta on, että yliopistouudistuksessa kaikki on hyvää. Tänään ei näyttänyt siltä, kun yliopistokaupungeissa ympäri Suomen osoitetiin mieltä lakia vastaan".

Tälläkin kerralla virallinen viesti on, että koulutuksesta pitää leikata, ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa. Kun katson meitä kaikkia täällä ja ajattelen mitä muualla Suomessa tapahtuu, niin tiedän ettei se ole totta!

Kiitos kun olette täällä ja hyvää mielenosoituspäivää kaikille!!