Olen kuluneella viikolla istunut parissa hyvinkin mielenkiintoisessa kokouksessa. Keskiviikkona olin varsinaisen jäsenen tilalla kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa. Kyseessä oli viime hetken kuvio, Päivi soitti edellisenä päivänä kuumeessa että pääsenkö. Pääsenhän minä, vastasin ja sitten olikin jo aika perehtyä kokousmateriaaleihin.

Kyseessä oli seminaaripäivä, joka alkoi aamuyhdeksältä päättyen hamassa tulevaisuudessa kokouspaikan saunaosastolla (niille jotka sinne lähtivät, itse pääsin lähtämään töihin viideksi). Kokouksessa puheenjohtaja antoi kyllä minulle puheenvuoroja, mutta minun ei selkeästikään olisi pitänyt kyseenalaistaa korjausurakoiden kustannuksia eikä Turun tonttien myyntiä ja vuokraamista yksityisille toimijoille jonka tein useampaan kertaan. Siinä kohtaa puheeni kyllä katkaistiin enkä saanut eriävää mielipidettä pöytäkirjaan.

Johtokunnan kokouksessa saa selvästi puhua rajoituksetta ja saa kannatusta silloin, jos kannattaa puolueiden vaalimökkien siirtoa Kauppatorille tai tievalaistuksen hallinnan siirtoa kaupungilta tiekunnille. Ensin mainitusta syntyi turhankin paljon keskustelua, aiheen tärkeys huomioiden. Siirron oli nostanut esiin kokoomuksen edustaja, joka oli saanut palautetta huolestuneilta yrittäjiltä joiden näyteikkunaa kävelykadulla vaalimökki oli harmittavaisesti hetkisen aikaa peittänyt.

Omasta mielestäni vaalimökit saisivat jäädä kävelykadulle. Kun itse päivystin mökillä kunnallisvaalien alla, porukkaa riitti Yliopistonkadulla iltapuoleenkin aivan eri malliin kuin varhain hiljentyvällä Kauppatorilla. Ja kyllä minusta sen vaalityön tekemiseen on kävelykadulla parhaat mahdollisuudet.

En perustellut kantaani kuten vihreä edustaja "En toki puolusta siirtoa yrittäjien näkökulmasta vaan..." no loppuosa jäi vähemmälle huomiolle koska onhan se vihreän suusta erikoislaatuinen kommentti ettei ole johtokunnassa ajamassa yrittäjien etua kaupunkilaisten yleisen edun kustannuksella, ja se ansaitsee jakamattoman huomioni. Pitääkö kaikki tehdä yrittäjien mielen mukaan tässä kaupungissa.

Niin ja se tievalaistus. Asia meni äänestykseen jo kesäkuun kokouksessa, ja niin nytkin. Perusteena kaupungin säästöpolitiikka. Keskustan edustaja esitti kesäkuun päätöksen kumoamista. Tästä kysymyksestä olimme toisen johtokunnan vasemmistoliittolaisen jäsenen kanssa samaa mieltä, hän perusteli kantaansa sillä että jos kaupunki luopuu valaistuksen ylläpidosta, se asettaa kuntalaiset eriarvoiseen asemaan.(Erinomainen perustelu muuten!)

Ja minä perustelin sitä sillä että lasten koulumatkan turvallisuus pitää taata. Kokoomuksen edustaja otti esiin että muutos koskee vain muutamaa ihmistä ja että on oma valinta asua maaseudulla. Kyllä minusta on kuitenkin tärkeää pitää kaikkia kaupunkilaisten turvallisuutta yhtä tärkeänä, asuinpaikasta riippumatta. Totesinkin, etten itse lähde tinkimään lasten koulumatkan turvallisuudesta. Siirto yksityisille tiekunnille meni läpi äänin 8-4.

Niin kokoushan edelsi seminaaria ja sekin oli kiinnostava. Virkamiehet kertoivat yksikkönsä työstä ja tilanteesta.  Ja minä olin varsin paljon äänessä. Asiasta tällä kertaa. Alustukset olivat kiinnostavia. Toin esiin että kaupungin infran kehittämisessä tulee ottaa huomioon kevyen liikenteen edellytysten parantaminen, jo ekologian näkökulmasta, ja jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus. Ja eikö seuraavassa alustuksessa juuri tuotu esille että yhteydenotot kaupungille liikennettä koskien liittyvät juuri turvallisuuteen!!

Monen virkamiehen alustuksessa linjattiin tavoitteista. Että asiakaslähtöisyyden ja asiakasyhteistyön parantaminen on tavoite. Puhumattakaan kustannustehokkuudesta kaupungin vuokrapolitiikassa. Oli pakko sanoa että pitäisi puhua asukaslähtöisyydestä ja asiakasyhteistyöstä. Ja oivaltaa samalla, ettei kaupunki ole yritys vaan että täällä asuu ihmisiä...

Turun kaupungin paljonpuhuttujen uudistusohjelmien tavoitteena taitaakin olla kaupungin muokkaaminen yritykseksi ja yksityistää kaikki. Säästöjen nimissä, joiden todellista tarvetta ihmettelen tilanteessa jossa Suomi on maailman rikkaimpia maita...Haiskahtaa vahvasti oikeistolaiselta politiikalta. Todella hienoa että Vasemmistoliitto jaksoi maanantaina valtuustossa yksin puolustaa ihmisten palveluita. Yksi loistava eilen kuultu kommentti olikin, että Turussa on kaksi puoluetta, Kokoomus ja Vasemmistoliitto. Kyllä repesin. Tasan näin.

Kaupungin hallinnon toimintojen sähköistäminen tuntuu olevan eräs tekosyy, jonka varjolla vähennetään työpaikkoja julkiselta sektorilta. Eräskin virkamies totesi että hän mielellään näkisi että eläköityvän tilalle paikattasiiin ihminen. Vastaus oli johtavalta virkamieheltä että kaupungin on vaikea rekrytoida porukkaa. Ettei vain kyse olisi tietoisesta linjasta. No, minusta kaupungin tulee pitää kiinni siitä että rekryää aktiivisesti omaa henkilöstöä. Että saisimme niitä veronmaksajia...

Tänään kuulin radiosta että hallitus aikoo nostaa taas lisää velkaa ensi vuonna. Mihin on unohtunut verojen korotus? Ja nimenomaan vahvan progression palauttaminen ansio- ja pääomatuloverotukseen. Olisivatko nämä vaihtoehdot nyt jotenkin unohtuneet hallitukselta. Eikun nostetaan vaan valtionvelkaa. Upeaa että Vasemmistoliitto lähti tällaisesta hallituksesta. Mutta joo. Pitkä sepustushan se tästäkin yhdestä kokouksesta tuli. En vaan osaa kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ja sitten toinen kokous. Ilmoittauduin mukaan Turun Vasemmistoliiton asuntopoliittiseen työryhmään (kun en osaa myöskään olla haalimatta itselleni mielekästä tekemistä) ja pidimme eilen ensimmäisen, vielä ihan epävirallisen kokouksemme. Ja siellä tuotiin esille, että meidän pitäisi linjata siitä, että vuokra-asuntotuotannon pitäisi olla kannattavaa. Tavoitteena pitäisi kuulemma olla se, että kokoomuslaiset ottaisivat linjauksemme vakavasti. Että tämä on realismia. No niin. Aivan oikein. Sanoin että meidän on tärkeä miettiä keitä yritämme linjauksilla tavoittaa. Kokoomusmielisiä vai omia perusäänestäjiämme. Ja toisaalta nukkuvia.

Tämän päivän realismia on selvästikin se, että missään ei enää ole turvassa markkinaehtoisuudelta (sekin oli eilen terminä esillä) ja kokoomuksen mieliksi olemiselta. Nyt pikkasen karrikoiden. Kyllä realismia pitäisi olla se, että ajaa pienituloisten kaupunkilaisten asiaa. Se on elämän realiteettien tunnustamista.

Olen nyt viime aikoina jokseenkin törmännyt samaan mekaniikkaan eri työryhmissä. Koulutus-ja tiedepoliittisessa työryhmässä, jossa on ollut tietenkin todella kiinnostavaa ja palkitsevaa olla mukana, on ollut esillä mm. positiivinen suhtautuminen yrittäjyyskasvatukseen ja toisaalta on ehdotettu myös opiskelijoiden palkitsemista työllistymisestä. Yrittäjyyskasvatus on mielestäni vain koulutuspolitiikan keino valmistaa toimimaan yksityisen sektorin voimin pyörivässä yhteiskunnassa. Ja työllistymisestä palkitseminen asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan ja asettaa paljon painoa yksilön vastuulle.

Se, että tällaiset keskustelut ovat nykyään arkipäivää vasemmistolaisissa työryhmissä, on ikävä kyllä myös täyttä totta.