Sydäntä lämmitti kauniina pakkaspäivänä parikin juttua, tämä väenpaljous yliopistolaisten mielenilmauksessa jo puoliltapäivin.

Todella hienoa että paikallinen media oli saatu paikalle.Palaavat kyllä mieleen helmikuun 2009 työntäyteiset päivät. Sain yliopistonmäen mielenilmaukseen Turku tv:n, joka oli aika marginaalinen media, mua haastateltiin sinne kuitenkin. Onneksi Ylen toimitus saatiin paikalle Turkuun. Vieläkin muistan miten toimittaja kyseli multa Helsingissä "Mustana perjantaina" 13.3. pidetyssä yhteismielenosoituksessa että "täällähän on näitä yhteiskuntatieteilijöitä ja humanisteja pelkästään eikö niin". Tämän päivän mielenilmaukset osoittavat, että yhteistyö ja yhteishenki ovat edistyneet noista ajoista, loistavaa. 

Sitä mietin, että nykyään politiikka ja ideologia päätösten takana on hämärtynyt. Toivottavasti ihmiset muistaisivat, että tähän tilanteeseen on jouduttu nimenomaan poliittisin päätöksin, ei välttämättömyyden pakosta. Syypäitä eivät ole yliopistot, vaan pitkään jatkunut uusliberalistinen suuntaus myös koulutuspolitiikassa. Yliopistot ja koko akateemisen sivistyksen ja vapauden käsitteet ovat poliittisilla päätöksillä synnytettyjen rakenteiden ja olosuhteiden armoilla.

Tässä muuten aiheesta yksi ehkä joitakuita kiinnostava artikkeli.

http://www.attac.fi/julkaisut/hiekanjyvat/hiekanjyvat-1-2017/hallitus-kaupallistaa-yliopistokoulutusta

Tänään keskiviikkona osoitetaan myös Turussa mieltä yliopistojen jumiutuneiden työehtosopimusneuvottelujen vauhdittamiseksi. Samaa yhteishenkeä olisin kaivannut myös 2009 kun yliopistolaista päätettiin. Ihan yksin saimme me Vasemmisto-opiskelijat olla opiskelijoiden piirissä lakia vastustamassa. Olin päävastuussa Turun mielenilmauksen järjestämisestä, jonka me Turun vasemmisto-opiskelijat kokoon saimme, salamannopeasti samalla periaatteella kuin tämänkertaisetkin; eri kaupungeissa mobilisoiduttiin samanaikaisesti. Henkilökunnan piirissä vastustus ei ollut kovin voimakasta, muutamia loistavia poikkeuksia lukuunottamatta. Olen aiheesta kirjoittanut Tutkijaliiton v. 2011 ilmestyneessä Yhteinen yliopisto- kirjassa. Ja muissakin yhteyksissä.

Vasemmistoliitto olisi ainoana eduskunnassa hylännyt lain, näin (jälkiviisaasti)voi todeta että Vasemmistoliitto oli jo tuolloin yksin työntekijöiden kanssa samassa rintamassa. Kun ei siihen ruuhkaa ollut. Laki muutti tietenkin yliopistojen rahoituspohjan, vaikuttaen nykyiseen epävarmaan taloustilanteeseen. Yliopistot ovat pakotettuja pian ottamaan lukukausimaksut käyttöön selvitäkseen. Kaiken muun lisäksi laki yliopistojen virkasuhteet työsuhteiksi, joka on johtanut osaltaan mielenilmaukseen.

http://www.attac.fi/julkaisut/hiekanjyvat/hiekanjyvat-1-2017/hallitus-kaupallistaa-yliopistokoulutusta

Kiitos HYY:n Marika Risku! Johtoportaan asenne siihen, millaista ruokaa ravintolassa tarjotaan, on täysin ratkaiseva. Olisin tällaista asennetta kaivannut kyllä Turkuunkin silloin aiemmin, ja nyt. Kirjoitin Turun Sanomiin myös tätä samaista munakysymystä käsittelevän mielipiteen puolitoista vuotta sitten. Eipä ole vanhentunut kirjoitus. Se julkaistiin silloin ilman loppukaneetta työstäni TYYn ravintolavaliokunnassa reilun kahvin puolesta.

Tekisi monta kertaa mieli kysyä kaupassa tavallisia kananmunia valitsevilta, miksi eivät ottaneet ostoskoriinsa luomumunia. Pitäisi varmaan, yksi tekijä voi olla se, ettei luomumunia myydä kuin kuuden kappaleen rasioissa? Tai sitten kyse on ihan vaan tottumuksesta ja rutiineista.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3857253/Munayhtio+tulistui+opiskelijaravintolan+boikotista++virikehakki+on+laillinen

Eettistä ruokatuotantoa

Luin äskettäin Elina Lappalaisen kirjan "Syötäväksi kasvatetut". Se herätti paljon ajatuksia siitä, miten suuri merkitys meillä kaikilla on suomalaisen ruokatuotannon tulevaisuudelle. Jokaisella ostopäätöksellä on vaikutusta.

Lappalainen tulee kiitetyssä kirjassaan mm. siihen johtopäätökseen,että eettisesti tuotettujen elintarvikkeiden pitäisi aina olla helposti saatavilla. Tämä on niin totta. Reilun kaupan viikko lähestyy taas tänäkin vuonna. Huomasin itse aikoinaan yliopistolla, että jos reilu kahvi on sijoitettu hankalasti, otetaan sitä tavallista. Pitäisi huolehtia, että kouluissa, työpaikoilla ja kaupoissa olisi aina helposti tarjolla myös se eettinen, ympäristöystävällinen ja vegaaninen ruokavaihtoehto.

Kysymys on kuitenkin monimutkaisempi. Eettisesti tuotettu ravinto on kalliimpaa, ja näin monesti pienituloisten ja köyhien ulottumattomissa. Esimerkiksi luomusta ei tule valtavirtaa, ennen kuin ratkaistaan rakenteellinen ongelma ja saadaan lisättyä luomun tarjontaa, ja sitä kautta laskettua luomun hintaa. Se on täysin mahdollista, ja vaatii poliittista tahtoa.

Turun Sanomat uutisoi 9.9., että suuret paikalliset kananmunayhtymät Dava Foods ja Munax ovat laskeneet virikehäkkimunien tuottajahintoja kysynnän pienentyessä. Jutussa tuottajien taholta esitettiin toivomus, että kuluttajille olisi tarjolla kaikenlaisia munia samaan aikaan kun vastuullisemman tuotannon trendi valtaa alaa. 

Muistui mieleen keskustelu reilusta kahvista, jossa perusteltiin tavallisesti tuotetun kahvin säilyttämistä reilun rinnalla nimenomaan kuluttajien valinnanvapaudella, vaikka kahvikuppien hinta oli jo saatu samalle tasolle. Kehitys kulkee hitaasti, mutta varmasti eteenpäin.

Eva-Liisa Raekallio

Kirjoittaja teki pitkään töitä saadakseen reilun kahvin Turun yliopiston kampusruokaloihin.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2778913/Eettisesti+tuotetut++elintarvikkeet++helposti+saataville

Harmitti todella paljon, että missasin Attacin Valtapuhe- sarjan kolmannen osan viime keskiviikkona. Olisi tietty ollut loogista että olisin avannut tämän kolmannenkin osan ekan ja tokan lisäksi, olihan sarja oma ideani mutten päässyt Hesaan. Todella hyvä keskustelu, tilaisuus ja taltiointi saatiin jälleen aikaan, hienoa jee!! Ei harmita yhtään enää, videon avulla pääsee kyllä teemaan hyvin mukaan.

Tämä viimeisinkin osa on nyt siis katsottavissa Attacin Maailmantalous- youtubekanavalla. Yliopistoissa on viime aikoina taas kuohunut kun 2010 voimaanastuneen yliopistolain satoa niitetään. Yliopistohenkilöstö on samalla viivalla muidenkin työntekijöiden kanssa. Aihe on esillä sarjamme "Suomalainen kestävyysvajekeskustelu ja korkeakoulupolitiikka" - osassa.

https://m.youtube.com/user/maailmantalous

Tässä muuten esitykseni 11.1. lautakunnan kokouksesta liittyen päätösvallan delegointiin. 

"Kaupunginvaltuusto on 29.5.2017 § 105 hyväksynyt hallintosäännön, jonka mukaan rakennus- ja lupalautakunnan tehtävät ja toimivalta on määritelty. Sen mukaan rakennus- ja lupalautakunta vastaa kaupunkiympäristötoimialan viranomaistehtävistä, ellei tehtäviä ole annettu muulle toimielimelle. Hallintosäännön 49 pykälässä määritetään rakennus- ja lupalautakunnan toimiminen:

1. maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuna rakennusvalvontaviranomaisena sekä hulevesi- ja ojittamisasioista vastaavana monijäsenisenä toimielimenä,
2. kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain sekä maankäyttö- ja rakennuslain 167.2 §:n mukaisena kunnan valvontaviranomaisena ja maisematyölupahakemuksen ratkaisevana viranomaisena, 
3. ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuna kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena, luonnonsuojelulaissa tarkoitettuna kunnan viranomaisena ja ulkoilulaissa tarkoitettuna leirintäalueviranomaisena, sekä
4. terveydensuojelulaissa tarkoitettuna terveydensuojeluviranomaisena, lääkelaissa tarkoitettuna kunnan viranomaisena sekä elintarvikelain, tupakkalain, eläinlääkintähuoltolain tarkoittamana valvontaviranomaisena.

Rakennus- ja lupalautakunta luottaa viranhaltijoiden asiantuntemukseen, samalla katsoo tärkeäksi pitäytyä kaupunginvaltuuston selkeässä linjauksessa nimenomaan lautakunnan tehtävästä vastaavana ja ratkaisevana viranomaisena, ja päättää olla siirtämättä päätösvaltaansa esityksen mukaan."

Raekallio jätti päätökseen eriävän mielipiteen.

Allekirjoitin vastikään Vasemmistoliiton vetoomuksen aktiivimallin jatko-osan torppaamiseksi. Allekirjoitin kansalaisaloitteen jo kauan sitten. Olin sairaana enkä päässyt aktiivimallia vastustaneeseen miekkariin, harmittaa vieläkin. Sen alla ilmestyi mediassa juttuja, joissa haastateltavat ihmettelivät Suomessa noussutta kohua. Turun Sanomissakin oli tällainen juttu, jossa nostettiin esimerkiksi Tanskan aktiivimalli. Haastateltaviksi valitut tottakai pärjäsivät hyvin. 

En löytänyt artikkelista yhtään lausetta, jossa olisi nostettu esiin Suomen ja Tanskan sosiaaliturvajärjestelmien tämänhetkinen tilanne, eroavaisuudet ja systeemien historiallinen muutos. Tanskaa ei ole koskaan käytetty esimerkkinä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta siinä missä Suomea ja Ruotsia virheellisesti vielä nykyäänkin. Tanskassa on aina ollutkin erilainen systeemi, eikä yhteiskunnan tukiverkko ole samanlainen.

TS:n haastateltavat eivät siis ymmärtäneet vastarinnan laajuutta. Itse mietin, että kyse on yhtäältä kilpailukykysopimuksen jälkeisestä tilanteesta, ihmiset kokevat syystäkin tulleensa petetyiksi, toisaalta suomalaisen hyvinvaltion nykytilasta huolestumisesta ja yrityksestä sen pelastamiseksi. Lähtötilanne on Suomessa toinen vaikka juuri Tanskaan verrattuna. Media tekee valintoja juttujen aiheilla, ajoituksilla ja sen suhteen, ketä haastatellaan. Tätä ei tiedosteta. Olihan se esimerkiksi kiinnostavaa että ko. juttu ilmestyi suurmielenosoituksen alla...

.

Olen aina ollut sitä mieltä, että yhteiskunnan on pidettävä hyvää huolta kaikista jäsenistään. Tästähän oli kyse jo haudatussa hyvinvointivaltiossa. Eilisiltana Vipun "Turun psykiatrinen hoito on rikki"- tilaisuudessa ajatus vahvistui entisestään.

Kyse on tässäkin kohtaa pitkälti verotuksesta, kaikille yhteisen yhteiskunnan palvelujen rahoittamisesta ja varojen kohdentamisesta sinne, missä niitä todella tarvitaan. Tätä puidaan myös parhaillaan rullaavassa Attacin Valtapuhe- sarjassa "Kestävyysvajekeskustelua uudella otteella".