Tää on mun uus suosikkiruokani, vegablaatikko joka valmistuu noin minuutissa. Kiireisen iltapäiväni pelastus tänään :)

Rainbown pottusipulisekoitusta, Muun Vegablastuja ja Fazerin Aito Kauraruokapippuria. Jokaisen, joka haukkuu vegaanisapuskaa mauttomaksi, pitäisi maistaa tätä. Muistan miten mulle naurettiin TYYn ravintolavaliokunnassa 10 vuotta sitten kun ehdotin luomuviikkoja kampusruokaloihin, ja puhuin siitä, miten kynnystä vegaanisen ruoan käyttöön pitää laskea. Toin yhtenä ideana just sen, että tavallisesti lihaa syövien on helpompi siirtyä kasvisruokaan, jos makueroa lihaan ei ole. Tämän vegablaatikon kohdalla se todellakin toteutuu. Nam!

Vielä ehdin Kastun taiteilijataloja katsomaan, ennenkuin menevät murskeeksi. Sointuvat maisemaan todella kauniisti, vieressä kukkivat sinivuokot piristivät onneksi paljon. Pihapiirissä näkyi myös sauna. Taiteilijoiden yhteisöllisyyttä useilta vuosikymmeniltä hävitetään samalla kuin yhteistä kulttuurihistoriaamme.

Uuden aktiivimallin lausuntokierroksen loppua ja lopullisia päätöksiä odotellessa. 

Soisin vihdoin näkeväni työnhakumallin, jossa vastuuta työllistämisestä laitetaan työnantajille. Tämä työnantajien markkinoihin ja yksinvaltaan, TE- virkailijoiden saneluvaltaan ja työttömien kyykyttämiseen perustuva ajattelu on tullut tiensä päähän. TE- keskuksen virkailijoiden työnkuva ei ole löytää töitä ja auttaa, vaan kontrolloida. Uusien virkailijoiden palkkaamisen lisäksi olisi syytä keskittyä siihen, miten he työtä tekevät ja onko nykyinen rekrytointi kohdallaan. 

Silti tänäkin päivänä yhteiskunnassa ovat vallalla samat ajattelumallit, jotka ohjasivat vielä 1800-luvulla suhtautumista työtä vailla oleviin. Koviin asenteisiin perustunut ankara, epäoikeudenmukainen ja rankaisemiseen pohjaava lainsäädäntö näyttää pitävän sitkeästi pintansa.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007923401.html

 Eino Santasen upeat runot palasivat taas mieleen, tässä kaikki neljä Ilmastokanava- hankkeemme runoa. 

Tässä linkissä yksi tärkeimmistä syistä kasvis- ja vegaaniruoan suosimiseen. Kaikki lihatuotteiden vähentäminen on eteenpäin. Hyvä, että esim. palmuöljyn merkitys tulee jutussa esiin. Elintarviketeollisuus turvautuu siihen ihan liikaa; olen itse löytänyt tasan yhden ruoanlaitto/leivontamargariinin jossa sitä ei ole, Naturlin Vegan Blockin.

Kauppojen valikoimaa pitää parantaa tässäkin suhteessa; sitä ei taida ihan joka kaupassa olla. Olen kirjoittanut paljon siitä, miten ympäristön kannalta kestävien tuotteiden hintatasoa pitää saada alas ja saatavuutta helpottaa. Mitä suuremmalle määrälle ihmisiä kestävä valinta on mahdollinen, sitä suurempi merkitys sillä on trooppistenkin metsien kannalta. Yksi teksti tässä alla.

Ever Givenin onnettomuus alleviivasi paikallisen tuotannon ja kasvis/vegeruoan roolia ihan silläkin, että sadattuhannet eläimet jäivät jumiin Suezin kanavaan, kun Euroopassa ei ilmeisesti pärjätä ilman muualla kasvanutta lihaa.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007917761.html

Vapaakaupan ja ilmastonmuutoksen vaikea yhtälö - pohdintoja Ilmastokanavan elokuun teemasta   Suomen eduskunta hyväksyi keskiviikkona 16.5.2018 EU:n ja Kanadan välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) äänin 141-42. Sopimusta tukivat paitsi hallituspuolueiden edustajat, myös kaikki läsnäolleet SDP:n, RKP:n, KD:n ja Liike Nytin edustajat. Vapaakauppasopimusta vastaan äänestivät kaikki Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Perussuomalaisten läsnäolleet edustajat. CETA astuu voimaan, kun kaikki EUn jäsenmaat ovat sen hyväksyneet.  Teimme Attacissa valtavasti työtä sopimuksen hyväksymistä vastaan, olemme aina toimineet vapaakauppaa vastaan. CETA-sopimuksen tavoitteena on mm. osapuolten välisen tavarakaupan, palvelukaupan ja sijoitusten vapauttaminen ja helpottaminen, kilpailun edistäminen, maailmankaupan harmonisen kehityksen ja laajentumisen edistäminen poistamalla kaupan esteitä ja luomalla kasvaville sijoitusvirroille suotuisat olosuhteet. Tämä voi kuulostaa hienolta; vapausretoriikka onkin nykyään yleisesti käytössä. CETA- sopimuksessa ja muissa suomalaisten perspektiivistä tekeillä olevissa vapaakauppasopimuksissa on kuitenkin kyse vuosituhansia vanhojen, globaalia epätasa-arvoa ruokkivien ja sitä ylläpitävien rakenteiden uusintamisesta. Yksille harvoille vapaakauppa merkitseekin lisääntyvää vaurautta,  suurimmalle osalle ihmiskuntaa ja luonnolle pakkoa tuottaa kasvavia lisävoittoja omistajille. CETAn ristiriitaiset tavoitteet Periaatteenkaan tasolla kaupan esteiden purkaminen ei tarjoa vastauksia yhteen aikamme suurimmista ja vaikeimmista haasteista, ilmastonmuutoksen hillintään. Vapaakaupassa on kyse talouskasvun ja kulutuksen maksimoinnista yksityisten osakkeenomistajien, ei meidän kaikkien ja ympäristön hyödyksi.  Sopimuksessa kirjataan, että siinä edistettäisiin kestävän kehityksen tavoitetta. Tämä on ilmeisessä ristiriidassa sen kanssa, että kanadalaisilla sijoittajilla on sopimuksen tarjoaman investointisuojan (ICS, Investment Court System) perusteella mahdollisuus haastaa Suomen valtio investointituomioistuimeen, mikäli ne katsovat, että niiden oikeuksia on rikottu. CETAssa  tulleja tai sijoittajan oikeuksia koskevat pykälät ovat sitovia ja niiden rikkominen johtaa sanktiomenettelyyn.  Kestävän kehityksen edistäminen jää julistuksen tasolle. Esimerkiksi ympäristönsuojelua ja työelämäoikeuksia koskevat tavoitteet ovat hienoja, mutta niiden toimeenpanoa pitää seurata eikä tähän ole rakennettu selkeää sanktiojärjestelmää. Ympäristö-, työvoima- tai työterveys- ja työturvallisuusstandardien taso tulee väistämättä laskemaan kun lainsäädäntöä kehitetään sopimaan investointisuojan raameihin. Ilmastonmuutoksen hillintä ei tässä yhtälössä nouse keskiöön. CETA mahdollistaa suuryrityksille Suomen luonnonvarojen esteettömän hyväksikäytön, ja muodostaa vakavan uhkan pitkän taistelun jälkeen saavutetuille, työntekijän kannalta aivan oleellisille työehdoille.  Vapaakaupalla ei rakenneta kestävää yhteiskuntaa Kaikkien globaalin tason toimien olisi tässä maailmantilanteessa tähdättävä ilmastonmuutoksen hillintään. Kun Suomi hyväksyi osaltaan tämän sopimuksen, sitouduimme samalla rakentamaan omaa yhteiskuntaamme tästä päämäärästä irrallisena.  CETAA markkinoitiin suomalaisille niin, että se tuo paljon uusia työpaikkoja ja suomalaisyrityksille avautuu sopimuksen myötä uusia mahdollisuuksia. Tämä näkökulma unohtaa tieten tahtoen sen, että Pohjois-Amerikassa on yhä vallalla protektionistinen kauppapolitiikka. Ulkomaisten yritysten toimintaa sikäläisellä maaperällä on usein rajoitettu lainsäädännöllä. Tämä on toisaalta maailmanhistoriassa ollut yleistä vastaperustettujen ja myös yhteiskuntaansa siirtomaakauden jälkeen kehittävien valtioiden keskuudessa. Tätä näkökulmaa ei ole suomalaisessa, vapaakauppaa käsitelleessä julkisessa keskustelussa käsitelty, jos kohta muitakaan näkökulmia. Julkinen keskustelu on ollut olematonta. Kuvaavaa ja irvokasta on, että lehdistö ja media ovat kyllä rummuttaneet soteäänestystä mutta vaienneet täysin CETAsta. Vapaakauppa ei rakenna kestävää taloutta tai yhteiskuntaa. Verotus on tärkeimpiä keinoja tähän tavoitteeseen pääsemisessä. Ympäristöä vaarantavia ja ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tuotteita ja hyödykkeitä olisi verotettava huomattavasti nykyistä ankarammin ja rakennettava järjestelmä, joka tukee kestävien tuotteiden tuotantoa ja kulutusta. Yhteiskuntamme toimii rahan ja sen eksponentiaalisen lisäämisen ehdoilla, olemmekin Attacissa valtavan iloisia mahdollisuudesta saada olla mukana Ilmastokanavassa ja siitä että taiteilijaparinamme on juuri runoilija Eino Santanen, joka on töissään tuonut nyky-yhteiskuntamme rahasitoutuneisuutta kriittisesti esille. Mitä tavalliset ihmiset voivat tehdä vaikuttaakseen  vapaakaupan varjopuoliin? Mikä on valtion rooli? Jotta kestävät valinnat olisivat aidosti mahdollisia, kansallisen tason olisi tuettava globaalia kehitystä. Olen sitä mieltä, etteivät maailmankaupan rakenteet muutu oikeudenmukaiseen suuntaan, ennenkuin mahdollisimman suurella ihmisjoukolla on mahdollisuus tehdä paras ratkaisu ilmastonmuutoksen hillinnän ja ympäristön kannalta. Reilun kaupan järjestelmä on oleellinen vastapaino vapaakaupalle. Tässä juuri ne arkielämän ratkaisut painavat eniten, mitä ostaa kaupasta ja millä hinnalla.   Eettisten ja kestävästi tuotettujen tuotteiden pitäisi olla hinnaltaan sellaisia että kaikki, pienituloisimmatkin, voisivat niitä ostaa. Valinnan on oltava helppo ja vaivaton. Tässä vaaditaan poliittista tahtoa joka lähtisi Suomessa valtiotasolta; valtion pitää tukea kestävää tuotantoa, jotta tuotteiden hinta saadaan alas ja kaikille mahdolliseksi. Vedin itse Varsinais-Suomen Vasemmistoliitossa Kohti ekologista elämäntapaa- ohjelmatyötä. Ohjelmapaperissa toimme esiin juuri valtion roolia kestävän elämäntavan rakentamisessa. Haittaverotuksen kehittäminen olisi hyvin tärkeä askel tässä. Fossiilisten polttoaineiden käyttämistä ja ydinvoimalla tuotetun sähkön käyttämistä tulisi verottaa ankarasti, samalla tarjota merkittävää taloudellista tukea toisenlaisen valinnan tekevälle yritykselle ja kunnalle. Haittaverotus ei toimi yksinään vaan vaatii rinnalleen tukevan verotusjärjestelmän. Attacilla on tällä hetkellä käynnissä oma, EUn talouspolitiikan ja ilmastonmuutoksen yhteyksiä käsittelevä hanke. Vihreällä ja eettisellä kuluttamisella voi ja nimenomaan pitää vaikuttaa. Se on ainoa vastuullinen teko. Minusta globaalit ongelmat ovat meidän kaikkien ongelmia. Yksikään valtio ei elä kuplassa erillisenä muusta maailmasta, ei myöskään Suomi. Suomalaiset ovat itse olleet siirtomaan asemassa, ja vapaakauppa sinetöi tämän täysin. Uusiutuva energia merkitsee huomattavaa määrää uusia työpaikkoja. Jos puhutaan vihreästä kapitalismista, voidaan nostaa esiin cleantech, joka  kasvaa jatkuvasti maailmalla. On syytä varmistaa, että teollisuudenala tuottaa työpaikkoja myös Suomeen. Toistaiseksi täällä on tyydytty pitkälti tuontivetoisuuteen, mutta tuulivoiman ja aurinkoenergian tutkimus- ja kehitystyön olisi välttämättä hyödytettävä Suomea ja suomalaisia nykyistä enemmän. Alan merkitys on tunnustettava Suomessa ja sitä on vietävä eteenpäin järkevästi ja hyvin. Vapaakauppa on aina ollut joidenkin voitto, useimpien tappio Vapaakauppa on siirtymistä ajassa taaksepäin, länsimaiden teollistumisen aikaan jolloin ympäristö- ja työturvallisuusnormit muodostivat esteen rikastumiselle eikä niitä ollut olemassakaan.  CETAn ja vielä tulossa olevien vapaakauppasopimusten hyväksyminen ajaa Suomea takaisin siirtomaan asemaan, joka meillä oli osanamme vuosisatojen ajan. Suomessa ei nähtävästi osata tai haluta olla oman taloutemme ohjaksissa. Tämä on näkynyt valtion omaisuuden myynnissä ja tytäryhtiötalouteen siirtymisenä. Nykyinen verotusjärjestelmämme suosii suuryrityksiä ja varakkaita. Poliittiset ratkaisut pitää tehdä yhteisen tulevaisuuden hyväksi, ei yksittäisten, jo valmiiksi varakkaiden toimijoiden hyväksi.  Tapasimme Einon kanssa muutaman kerran, maaliskuussa keskustelimme erityisen pitkään teosten ja projektin tematiikasta. Pidin tärkeänä että vapaakaupan historiallisuus nousisi esiin. Vapaakauppa on aina ollut joidenkin voitto, ja useimpien tappio. Jotta suunta voisi muuttua, olisi nykykehitys ensin nähtävä tätä historiallista taustaa vasten. Harvojen hyötyminen suurimman osan kustannuksella on ollut maailman laki aina, nyt olisi korkea aika löytää kestävämpi rakenne. Taiteen keinoin tämä voidaan selittää hyvin. Toivon, että sijoittajat alkavat arvostaa pitkän tähtäimen kestävää kehitystä eivätkä vain lyhyen tähtäimen voitontavoittelua investoinneissaan. Tällä hetkellä tämä vain ei näytä todennäköiseltä, mennään suuren rahan perässä ja nähdään asiat kovin kapeasta perspektiivistä. Esimerkiksi satsaus uusiutuvien aitoon tukemiseen on satsaus tulevaisuuteen.  Samalla tavalla pitäisi rakentaa tulevaisuutta meille kaikille ja päästä irti rakenteista, joissa rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät ja ympäristö kärsii ihmisten lyhytnäköisyyden seurauksena. Emmekö ole oppineet mitään. Eva-Liisa Raekallio Attacin puheenjohtaja http://www.attac.fi Attac löytyy myös Facebookista ja Twitteristä

https://www.ilmastokanava.com/blogi/vapaakaupan-ja-ilmastonmuutoksen-vaikea-yhtalo-pohdintoja-ilmastokanavan-elokuun-teemasta

Pitää keritä Kastuun taiteilijataloja katsomaan ennenkuin menevät murskeeksi. Nyt voi jo olla liian myöhäistä...Karmeeta touhua. Ja ensi viikolla lautakunnassa on taas esillä Hirvensalon kirkon purku.

Raportti rakennus- ja lupalautakunnan kokouksesta 8.4. 

Kokousasioina oli mm. Kastussa sijaitsevien taiteilija-ateljeeasuntojen purkulupa, Hirvensalon kirkon purkulupa sekä Iso-Heikkilän Kirstinpuiston alueelle tuleva päiväkoti ja outoa kaivinkonemylläämistä Telakkarannan yläpuolisessa Maununtyttärenpuistossa.

Kuvataiteilijoiden asuin- ja työtiloiksi rakennetut kaksi rivitaloa valmistuivat Kastuun vuonna 1968. Rakennuttajana toimi Turun ateljeetalosäätiö, joka on perustettu vuonna 1965. Säätiön tarkoituksena on ylläpitää taiteilijoille vuokrattavia ateljeeasuntoja Turussa. Säätiön perustajayhteisöt ovat Turun kaupunki, Arte ry, Turun Taideyhdistys ry ja Turun Taiteilijaseura ry.

Kastun talot edustavat aikakaudelle ominaista, tyylikästä arkkitehtuuria. Sekä museokeskus että kaupunkikuva-arkkitehti antoivat kielteisen lausunnon perustellen kulttuurihistoriallisilla, rakennustaiteellisilla ja kaupunkikerroksellisilla seikoilla. Kaavoituksesta oli kuitenkin annettu monitulkintainen lausunto, joka sanottiin puoltavaksi.

Esitin purkuluvan hylkäystä ja pohjustin sen juuri samaiseen maankäyttö-ja rakennuslain pykälään 139, jota käytettiin purkulupaa ehdottavassa pohjaesityksessä. Eli ihan päinvastaiseen johtopäätökseen voidaan tulla samaa pykälää katsomalla...Pykälä määrittää, että purkamiseen voidaan ryhtyä, ellei se merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä ja haittaa kaavoituksen toteuttamista. Museoviranomaistenkin mukaan siis purkaminen nimenomaan merkitsee näiden arvojen häviämistä.

Esitykseni hävisi äänin 8-5, jätin eriävän koska noiden kauniiden talojen purkaminen on huutava vääryys paitsi arkkitehtonisesti, myös sen kannalta, että Turussa on vuosikausia jatkunut, viime aikoina kiihtynyt pula taiteilijoiden tiloista. Esitin peruskorjausta ja ennallistamista ja satoja vuosia vanhan harmaakivikellarin säilyttämistä. Oli tosi kivaa, että sain kaikki vihreät ja perussuomalaisten Laakson tuekseni! Laakso yhtyi eriävään. Tosi hyviä puheenvuoroja heiltä. Kaavoitusta talojen säilyminen ei haittaa, päinvastoin koska kaavan suojeluprosessi on kesken. Lautakunta siis otti omavaltaisen kannan ohi kaikkien muiden.

Asialistalla oli myös Hirvensalon kirkon purkulupa. Olin valmistellut siihenkin hylkäysesityksen. Hyvin samanlainen valmistelu kuin ateljeeasuntojen kohdalla, kulttuurihistorian ja rakennustaiteen tuntijat vastustivat purkamista, seurakuntayhtymä ja virkamiehet kannattivat. Tässäkin kohtaa samaa pykälää tavaamalla saatiin aikaiseksi täysin vastakkaiset lopputulokset. Kyllä maankäyttö- ja rakennuslain perusteellinen muutos yksiselitteiseksi myös niin, että museon kanta olisi pakko ottaa huomioon, on todella kiireellinen. Mutta koska tässäkin kokouksessa saatiin taas uusi samanlainen vastaus kysymykseen ”Kenen ehdoilla Turkua rakennetaan”, ei ole näköpiirissä lainmuutosta.

Mutta siis kokouksessa ei esitetty mitään sellaista tietoa, jonka pohjalta olisin voinut varmistua, ettei kirkon peruskorjaus ole mahdollista. Esitinkin purkuluvan hylkäyksen lisäksi kirkon peruskorjaamisen ja ennallistamisen kirjaamista päätökseen. Heti tuon jälkeen tehtiin pöytäämisesitys, jonka mukaan lopulta mentiin.

Tuo päiväkoti tulee maan tasalle, joka kuulostaa lähtökohtaisesti ongelmalliselta kun kyse on teollisuusalueesta ja se huolestutti meitä. Kosteusvaurioiden vaara on vahva. Maaperän haitta-aineiden poistamiseen on onneksi olemassa hyviä keinoja. Kirstinpuiston puuthan saivat lautakunnan helmikuisen päätöksen mukaan lähteä, puunkaato alkoi maaliskuun lopulla. Nyt kun alueen vehreys löytyy enää nimestä, täytyyhän siellä olla päiväkoti...Jos rakennushankkeisiin ryhdyttäisiin viheralueiden säilyttäminen edellä, olisi lapsillekin mukavampaa.

Lupasin kysyä kokouksessa, mitä kaivinkonemylläystä Maununtyttärenpuistossa oikein on käynnissä. Kun Telakkarannan rakennuslupia on myönnetty, puiston varominen oli museoviranomaistenkin vaatimus. Ei siltä näytä, että varottaisiin kun kaivinkoneet jylläävät. Kukaan ei tiennyt, mutta luvattiin selvittää.