EU- vaalit ovat siis ohi, ja Vasemmistoliitto sai kaikkien aikojen vaalivoiton! Kannatus nousi ensi kertaa yli 17 prosentin. Suurin ansio kannatuksesta on pj Li Anderssonin, joka sai yksinään enemmän ääniä mitä Turussa on asukkaita. Ilo yhdistyy nyt vähän sen pohdintaan, mitä puolueelle käy vaaleissa joissa puheenjohtaja ei ole ehdolla. Kannatus tulee aika todennäköisesti romahtamaan. Muistan vaalimökkipäivystyksistäni senkin vuoden 2019 eduskuntavaalien alla käydyn keskustelun, jossa kahvittelemaan tullut mukava mies kertoi juuri muuttaneensa paikkakunnalle eikä tuntenut ehdokkaita, äänestävänsä siksi Anderssonia. Mökillä oli samaan aikaan kaksi muuta eduskuntavaaliehdokasta.

Euroopan tasolla vaalitulos antaa vieläkin enemmän aihetta huoleen. Äärioikeisto pärjäsi hyvin, ja esim. Ranskassa Kansallisen liittouman murskavoitto johtaa uusiin parlamenttivaaleihin. Euroopan poliittinen kenttä alkaa näyttää aika samanlaiselta kuin 1930- luvulla. Jännitteet ja ongelmat kasvavat, eikä hyviä ratkaisuja ole kovin paljon näköpiirissä ainakaan tällä vaalituloksella. Mutta se, mikä voidaan politiikalla purkaa, voidaan myös rakentaa.  Toivo elää, sen täytyy.

Se, miten äärilaidan ehdokkaat saivat näissäkin vaaleissa ääniä, onkin ihan oma pakettinsa. Esim. ranskalainen oikeistojohtaja Jordan Bardella saattoi luottaa TikTokin kautta tulleeseen kannattajakuntaansa. Jos kuulostaa tutulta, siihen on syynsä, nimittäin perussuomalaisten kansanedustajien TikTok- näkyvyys kevään 2023 eduskuntavaaleissa takasi paikan Arkadianmäellä. Myös Suomessa äärioikeisto saa siis kiittää somea ja etenkin TikTokia äänipotistaan ja nykyisestä vallastaan. Se, miten äänestäjien huomio saadaan lyhyillä videoilla, on todella huolestuttava kehitys. 

Itsehän en ole TikTokissa, monen mielestä varmaan pitäisi. Olen kuitenkin halunnut entisestään vähentää somen käyttöä, ja jatkaa pidempienkin tekstien kirjoittamista. Myönnän kuitenkin, että turhauttaa miten kuvan postaaminen saa paljon enemmän huomiota kuin teksti. Voi hyvin olla toiveajattelua, että tässä lyhyiden, viihteellistenkin klippien ja kuvien ajassa kovin monet haluaisivat lukea asiapohjaista sisältöä. Mutta toistaiseksi en halua vaihtaa. Somessa olen siksi, kun on pakko.