Suomussalmen jokihelmisimpukkatuho herättää monenlaisia tunteita. Kirjoitin aikoinaan äidinkielen yo- aineeni otsikolla ”Ihminen- luomakunnan kruunu?” Pohdin siinä ihmisen ikiaikaista tarvetta ja pyrkimystä asettaa itsensä kaiken muun elollisen yläpuolelle. Se ominaisuus on yksi keskeisimmistä paitsi ilmastonmuutoksen kiihtymisen, myös tämän tuhoteon taustalla.
Metsäkoneen kuljettajalle ei kertakaikkiaan tullut mieleenkään kunnioittaa liki 200- vuotiaaksi eläviä raakkuja, vain oma työ ja tavoite oli tärkeää. Tällaista tuhoa tapahtuu jatkuvasti, me emme vaan tiedä siitä koska todisteita ei ole. Kiitos tapahtuman kuvanneelle biologille. Niin kauan kuin on ihmisiä, jotka haluavat toimia luonnon puolesta, meillä kaikilla on toivoa. Ihminen tarvitsee luontoa elääkseen, ihminen sen sijaan ei ole lajina mitenkään välttämätön, ja sen ihminen haluaa yleensä unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti